Hohdokkaissa cityhenkisissä sinkkuromaaneissa nuori naispäähenkilö setvii elämänsä ongelmia vauhdikkaan suurkaupungin ytimessä, käy työssä loisteliaassa ammatissaan, tapailee miehiä ja deittailee, syö ravintoloissa tai ostaa noutoruokia, käy kahviloissa ja kuntosaleilla, asuu trendikkässä asunnossa trendikkäällä alueella. Bridget Jonesin vastakohta? Se on päivä elämästäni lähiössä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Torstai 2.6.2005

Vauva huhuilee sängyssään aamuyöstä, puoli viideltä. Nappaan naperon kainalooni ja käperrymme yhdessä saman peiton alle, vauva pitää tiukasti kiinni sormestani. Nukahtaa, luojankiitos.

Isot seisovat sänkymme vieressä 7.28 ja karjuvat "kello on seitsemän, saa herätä". Syödään aamupalaa, minä juon aamuappelsiinimehut parvekkeella (sitä ei todellakaan siivottu turhan takia. Parvekkeella ollaan prkl, suomalaisella sisulla, vaikka olisi pakkasta).

Hohdokkaissa citysinkkuromaaneissa päähenkilö pakkaa meikkinsä ja rahansa nimekkään muodinluojan suunnittelemaan olkalaukkuun. Me pääsemme liikkeelle yhdeksän tuntumassa kärrykaravaanina, mukana on syömistä, juomista, ynnä muuta tuikitarpeellista, hiekkalelut kahdessa kassissa (toinen muovi-), vaipat vaippakassissa, omat tavarani olkalaukussa ja vaunujen verkkokassi pullistelee varavaatteista.

Trendikäs sinkkunainen tapaa kiehtovia miehiä ja deittailee. Minä seison hiekkalaatikon laidalla naapurin kesä-yh-isän kanssa. Aivan samalla tavalla kuin viime kesänäkin. Samat puheenaiheet, päivästä toiseen. Lapsilla samat leikit. De-ja-kesä! Ainoa ero, selvä huononnus viime kesään on se, että tänä kesänä vauva haluaa jo osallistua, leikkiä ja vaatii taluttamista ympäri ympäri yli puolet ajasta. Viime kesänä saatoin sentään istua ja lukea tai jotain. Tämän päivän hiekkalaatikkokirjaksi olin valinnut Schottin sekalaiset: ruoka ja juoma (trendikkäällä sinkulla luultavasti metromatkalukemisena Cosmopolitan). Turha luulo: en ehdi lukea.

Ruokatunnilla tyylikkäät sinkkunaiset shoppailevat vaatteita ja meikkejä ja syövät joko kevyen salaatin jossain ravintolassa tai hörppäävät lattet kera muffinsin jossain kahvilassa shoppailujen lomassa. Kesä-yhäidillä ei ole ruokatuntia. Hikisenä, hiekkaisen pölysenä ja nälkäisenä minä shoppailen lähikaupassa, jonka käytävät on ideaalimitoitettu lastenvaunujen akselivälin mukaan: kun minä menen kauppaan, kukaan ei etuile.Kassalla koristani löytyy litroittain maitoa ja jugurttia, ruoka-aineet huomiseksi ja lasten rakastamaa näkkäriä. Lounas hoituu työttömien ruokalan suosiollisella avustuksella, hankin kotiin noutoaterian (hurraa, edes jotain viileää ja cityhenkistä!)

Lasten ruokailu muistuttaa petoeläinten ruokinta-aikaa. Kolmikko ahtaa ruokaa kitusiinsa kuin hengen hädässä, minä kaadan maitoa, pyyhin maitoa, voitelen näkkäriä, paloittelen, pilhon, syötän, kaadan lisää maitoa, pyyhin lisää maitoa, annostelen lisää ruokaa, jälkiruokaa, leipää. Vartissa koko touhu on ohi ja minä pääsen herkuttelemaan haaskalla.

Istumme parvekkeella, minä ryystän pikakahvia – ennen kuin joku kaataa senkin – ja luemme satuja.

Vihdoin hengähdystauko: vauva vaunuihinsa ja parvekkeelle nukkumaan, isot levolle ja ovi kiinni. Oikaisen sohvalle. Citysinkku oikaisee sohvalle korkeintaan rattopoikansa kanssa, minä oikenen rattonani kirja. Jaksan lukea pari lukua suomalaisten muslimien elämästä ennen kuin aivot alkavat vaatia lepotaukoa.

Yksi nukahtaa, toinen herää ja lepohetkeni on ohi. Pyykit, tiskit, ruoka, leipätaikina. Päivästä toiseen. Eilisistä tähteistä tulee kastike, selaan keittokirjaa edestakaisin ja yritän löytää ohjeen sellaiselle kahvipullalle, jonka ainekset löytyvät puolityhjästä jääkaapistamme. Lapset syömään. Poika nassuttaa ruokaansa, aina haarukallisen jälkeen kuuluu "mums, plop, mums-mums" Plop tulee kun hän sylkee jokikisen maissin suustaan lautaselle.

Sinkut lähtevät illalla baariin tai kavereiden luo. Minä pakkaan taas kerran koko revohkan ja vankkurit. Seuraavan tunnin törötämme jalkapallokentän laidalla. Pojat pelaavat, tytöt leikkivät, vauva kitisee ja minä seison kentän laidalla naapurin kesä-yh-isän kanssa. Samat jutut kuin aamulla.

Iltapesupisupusu ja nukkumaan. Seuraavana aamuna sama alusta, da capo.

Sinkkukirjat loppuvat siihen, kun sinkku päätyy naimisiin. En ihmettele – ei tällaista kirjaa kukaan lue. Tarina loppuu, elämä alkaa.