työpäivä tahkoaa hiljalleen kohti ruokataukoa. Hiljaista on. Etsin kirjoitusvirheitä yhdestä tuotoksestani, sivu kerrallaan ja pidän aina sen jälkeen hengähdystauon. Kirjoitusvirheiden etsiminen ei oikein ole minulle luonteenomaista toimintaa. Olen löytänyt tähän mennessä kolme pilkkuvirhettä, yhden kirjoitusvirheen ja korjannut muutaman lauseen rakennetta.

Venyttely eilisen keppikävelyn jäljiltä on jäänyt näemmä hieman vaillinaiseksi; jalat eivät oikene. Olen jähmettymässä tuolin muotoiseksi.

Soitin kotijoukoille ja kyselin unohtunutta sähköpostiosoitetta. HerraHakkarainen passitti Pikkusiskon puhelimeen ja evästi minua ensin: "sano sille sitten että pistää ulkovaatteet päälle niin päästään ulos". Sanoin.
En tiedä pääsivätkö.

Kartoitin eilen lasten harrastustilannetta - paikallislehdestä löytyi mainos lähiliikunnasta. Kartoitin sitä vahingossa ääneen. Lähikoululta löytyy Isosiskolle sopiva tanssiharrastus, kohtuuhinnalla, ja sitä ennen olisi Pikkusiskolle potentiaalinen jumpparyhmä. Pikkukattila tarkkakorva jotenkin oli kuulolla ja vieläpä ymmärsi mistä on kyse. Tänä aamuna unenmuttuinen kimuli könysi ylös, silmät sikkarassa ja tukka somasti kiharassa: "äiti koska mennään mun tanssiin?"
Seurasi Valtaisa Hepuli kun kimulille selvisi, että mun tanssi alkaa vasta joskus, viikon päästä.
Tanssin odottelu on hetkeksi syrjäyttänyt syntymäpäivien odottelun. (Kura-kummi, jos luet tätä, niin "mun T:n" täytyy myös osallistua juhliin! Tämä ei ole ehdotus...vaan päähenkilön oma vaatimus)

Verstaalla on keskipäivisin aivan jääkautisen kylmää. Sormet kohmistuvat ja jalat palelevat.

Luovutan: könyän tuolinmuotoisena lähileipomoon hakemaan kupillisen kahvia ja ryhdyn lämmittelemään ruokaa kylmenevälle itselleni.