ja taas täällä. Voi rumasana!
Olen kahlannut läpi sähköpostikasan ja paperipostikasan ja päivittynyt ajan tasalle. Nyt pitäisi sitten lusia loppuviikkoon, niin jonkinlainen lomani alkaa.
Hss, älkää kertoko herrakerholle: ovat laskeneet lomani päin seiniä. Sain varmaan puolitoistakertaiset päivät siihen mitä olisi kuulunut. (mutta joudun käymään täällä kerran viikossa, ainakin)
Verstaalle tuli asennussetä jonkin viilentimen kanssa. Ei hassumpaa.
*
Viikossa ehtii tapahtua kaikenlaista. Kertyy sähköpostia. Kertyy paperipostia.
Perinteiselle pyöräreitille asemoituu este, joka aiheutti aamulla paniikkireaktion ja laittomuuksia. Sekä stressiä reitinvalinnan suhteen.
(ja blogit joita seuraan, sulkevat ovensa)
**
Mitäköhän arkeologit puuhailevat talvella?
Nukkuvat tietysti talviunia niin kuin rokkipeikot ja hevihurjat.
***
Loma oli hyvä.
Isosisko oppi sukeltamaan ja melkein uimaan.
Pikkusisko oppi sukeltamaan. Tai ainakin sukelteli. Joka tapauksessa.
Mutta kyllä oli suomalaiselle sielulle melkein liikaa se helle. Keskipäivän tuntien ajan ei tehnyt mitään muuta kuin mieli maata hotellihuoneessa verhot kiinni ilki-mulkiten (kuten taannoin kuulemani murreilmaisu asian rehevästi ilmoittaa), mahdollisimman lähellä ilmastointilaitetta.
Muu aika kului altaassa, meressä ja yleisessä vaeltelussa.
Traagisia lomauutisia 1.
Hai puri Pikkusiskoa. Toisen lomapäivän iltana typykkä esitteli dramaattisesti raajaansa, jossa oli mikroskooppisen pieni naarmu. "Hai puri mua". Viimeisimpien tietojen mukaan kyseessä oli kärpäshai.
omakuva: minä ja rantakoira
katselimme levottomana vesirajassa kun lapset puljasivat viimeisenä iltana aallokossa. Pikkusiskokin ilman apuvälineitä syöksyi päistikkaa aallokkoon. Lopulta arvelin parhaaksi kääntää selkäni vesistössä tapahtuville asioille ja luottaa siihen, että herraHakkarainen noukkii kuiville kaikki veden alle painuneet kohtuullisen ajoissa.
Niinpä katseli rantakoirakin toisaalle.
Kommentit