aurinko paistaa, verstaalla on kuuma. Kohta tosin lähden kentälle kiertelemään, kameroimaan muka. Tai jotain.

Eilen illalla oikein oikein myöhään kävin vielä peittelemässä lapsia. Isoveli makasi mykkyrässä peiton alla, niiskutti. Oli lukenut.
Pieni poikanen on koko kesän lukenut sarjakuvia: Akkareita, Asterixeja, ja nyt päätin poikien lukuharrastuksen nimissä ryhdistäytyä. Lauantaina kirjastossa nappasin pojan haltuuni, kiersimme yhdessä hyllyjä, pinosimme kirjoja, tutkimme takakansia ja lainasimme ison ison kasan kotiin luettavaksi. Selkoversio Kolmesta muskettisoturista tuli luettua hetkessä: "tää on ihan super!". Poikanen jatkoi Robinson Crusoen kanssa. Ja se oli se liikuttava: siinä on kuulemma surullisia kohtia ja ihania kohtia: se laivakoirakin, ja kun Robinson unohti miten hymyillään.
Voi pientä poikaa - sydän paikallaan: tarinat puhuvat hänelle isoilla kirjaimilla.
Selkohyllystä löytyy varmaan lisääkin luettavaa pienelle: kun taito ja jaksaminen ei vielä aivan riitä tosi pitkiin ja jännittäviin tarinoihin, mutta tahto lukea ja kokea on suuri. Siinä eivät paljoa lohduta tavutetut suihkarisarjat kun jännitystä kaivataan!
Isosiskonkin lukutaito on harpannut jättiläisaskeleen ihan parissa viikossa. Peppi Pitkätossu -romsku on jo melkein puolivälissä ja ääneenluku on ilmeikästä.
Nautin suunnattomasti aamuista, jolloin kaikki löhvötämme pitkin ja poikin kirjat käsissä.

Eilen illalla.
Aurinko oli painumassa alas, keltaisena ja hehkuvana. Ilma oli lämmin, geelimäinen vaan ei silti raskas tai tukahduttava.
Taittelin lakanoita pihalla, nuuskin erikseen jokaisen puhdasta raikasta tuoksua, nautiskelin ajatuksella että saan ihanat ratisevan raikkaat vuodevaatteet.
Kun pihan pyykkitelineet olivat päälle vuoden poissa käytöstä, oppii tosissaan arvostamaan elämän pieniä yleellisyyksiä: ulkona kuivattuja lakanoita.
Ja se tuoksu on taas varastoitava talteen talven varalle.

Tää lähtee nyt maailmalle