Luukku 11: Sukulaissielu paiskasi meemillä.

Säännöt:
- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kampa. Äidillä oli musta piikkikampa, joka tuoksui ihanalta: muovilta ja hiuksilta.

 

Lintu. Olimme juuri muuttaneet pikkupaikkakunnalta takaisin kaupunkiin. Talon takana oli pieni metsikönlämpäre, jossa eleli variksia. Kerran katselimme siskon kanssa ulos ikkunasta, siellä oli kaksi varista. Minä sanoin, että tuo toinen on minun ja sen nimi on Kaustinen. Sisko päätti, että toinen on hänen, ja sen nimi on Koistinen. Istuimme pitkät tovit katselemassa kuinka Kaustinen ja Koistinen lentelivät edestakaisin. Ne tuntuivat tulevan aina kun hiljaa huhuilimme: "kaustineeeen, koistineeen!"

 

Meri. Paras asia, kauniimpaa ei olekaan. Haaveilin aina, että aikuisena asuisin aivan meren rannalla, ihanassa pitsihuvilassa tai saaristolaistalossa.

 

Kitara. Siskolle ostettiin kitara. Minä opettelin itse näppäilemään alun "Yksi haamu oli Marjaanan ovella". Liekö siitä koskaan hyötyä? Siskon sähköuruilla opin soittamaan cancanin enkä mitään muuta.

 

Kello. Minulla oli monta vuotta digitaalinen rannekello. Kun sen remmi meni poikki, laitoin siihen pitkän narun ja käytin sitä taskukellona. Isä ihastui joskus ajat sitten taskukelloihin ja aloitti veljiensä kanssa projektin: aina tasavuosia täyttävälle lahjaksi kello. Kun isä sitten tuli tasavuosi-ikään, eivät veljet tietenkään olleet oivaltaneet jutun juonta. Isä sai taskukellonsa meiltä. Oli juhlava tunne, kun lakkiaisiani varten isä kävi parturilla ajattamassa partansa kunnolla ja veti kellon vitjat tyylikkäästi liivintaskusta.

 

Oksentaminen. Maalaispaikkakunnalla oli liian usein ruokana veripalttua. Sitä annosteli opettaja lautaselle aimo köntin. Ja tietysti lautanen oli ihan pakko syödä tyhjäksi. Istuin ja yökin välitunninkin. Hätinä pääsin kotiin asti kun veripalttu palautui kertaalleen syötynä. Sen jälkeen en ole veriruokiin kajonnut.

 

Mummo. Mummolla oli sinikukallinen kotimekko ja harmaa tukka pienellä nupulla päässä. Äidin kanssa ne kinasivat aina: "ja' kan nog diska!". Mummo leipoi ihania pikkuleipiä. Kerran keksittiin mummon kanssa peli, sen nimi oli Pam-tatti. Mummolla oli vihreä peukalo: jolukuusta hän piti kerran sisällä niin kauan että siihen tuli uutta kasvua, parvekkeella hän kasvatti perunaa ja maapähkinänkin kerran ja olohuoneessa oli melkein kaksimetrinen appelsiinipuu ja melkein yhtä korkea joulutähti, jota mummo käytti myöhempinä vuosina joulukuusena, vaikkei se enää kukkinutkaan. Sydämeni oli särkyä, kun enoni kuoli yllättäen ja mummo – silloin jo kovin dementoitunut – aina jaksoi häntä odottaa. Ikkunalaudalla oli silkaksi rangaksi kuihtunut äitienpäiväruusu, jota ei saanut heittää pois: "de' e' Åkes blomma". Viimeiseen asti mummo haaveili voitosta ässäarvassa, ja jos voitto olisi tullut hän olisi lähtenyt "till Sibbo", omaan lapsuuskotiinsa, pieneen mökkiin asumaan. Vaikka ei ollut vuosiin kotinsa ovesta mennyt ulos.
Lapsillani on lelunaan mummon tekemä Mikki ja meidän purkat ovat mummon pikkuriikkisessä kaffepannussa.

 

Kirja. Tykkäsin lukemisesta jo lapsena. Ja tykkään vieläkin. Kirja on parasta ajanvietettä. 

 

Pipo. Ekaluokalla minulla oli ruskea-vihreä-lila-valkoinen seitkytlukulainen puolipitkä pipo. Kerran koulussa tuntui omituisen painavalta eikä meinannut millään asettua päähän. Pipon perukoille oli silloin muutaman vuoden ikäni siskoni piilottanut pienen punaisen jouluisen pöytäliinan.

 

Matematiikka. Ei koskaan suosikkini koulussa. Kuulun siihen ikäryhmään, joka on vellonut alkio-opin jälkimainingeissa, en sentään kunnon alkioissa, osajoukoissa ja muissa. Lasken vieläkin sormillani.

 

Metsä. Muksuina käytiin usein läheisen kuntopolun metsissä leikkimässä. Siellä oli inkkaripaikka ja noitapaikka.

 

Ukkonen. Upea asia. Muistan elämyksen, kun ensimmäisen kerran näin salaman ihan oikeasti, en pelkkänä pelottavana välähdyksenä.

 

Hiukset. Lapsena pitkät. Äiti kiristi ne letille tai poninhännälle ja veti rusetin päälle.

 

Sisko /veli (valitse). Sisko. Nuorempi, joskus ärsyttävä – varsinkin lapsena. Joskus mukavaa seuraa, ja joskus hurjan tottelevainen leikkikaveri. Sisko soittaa viulua, muistan vieläkin ne ensimmäiset hapuilevat piinalliset kriih-kräähit: "tuiki-tuiki tähtönen", ja ne suuret elämykset kun olen nähnyt hänet esiintymässä.

 

Ikkuna. Yhdessä vaiheessa asuimme alimmassa kerroksessa. Opin kiipeämään parvekkeen kautta sisälle. (ja joskus sitä kautta kulkivat myös luokkakaverit…)

 

omaa sanaa en tähän hätään keksi, vellon nostalgisissa muistoissani. Olipa ihana meemi!

Haasteen ottakoon vastaan seuraava lukija!

 

**

Joulun ympärillä meillä vietetään nimipäiviä tämän tästä - ja herkutellaan, tietysti. Ja sen jälkeen rääpitään...

 

1103942.jpg