ihmeellisen helpottunut ja vangittu olo. Herrakerho päätti päättää pätkätyöläisyyteni ja muuttaa sen toistaiseksi-työllisyydeksi, lisäsi tuntimääriä, nosti palkkaa (ja siinä sivussa itse asiassa tuntipalkkaakin!) ja suostui vieläpä parempaan kahdesta koulutusvaihtoehdosta. (tätä viimeistä ihmettelen kaikkein eniten. Ja nyt hermostuttaa etten pääsekään siihen koulutukseen, sinne kun täytyy erikseen anella ja hakea.)Oikein laittoivat vielä pöytäkirjaankin kehut.
Niin että minusta tuli nyt sitten herrakerhon vanki.
Sanoisin suojatyöpaikaksi, ellen siinä sivussa aliarvioisi kovasti itseäni.
Onpa mistä leipää revitään ehkä tulevaisuudessakin.

Stressikertoimet muutenkin korkealla: tänään olen menossa hyödyntämään ensimmäistä kertaa keväällä kouluttautumiani taitoja. (voiko noin sanoa, lause kuulostaa jotenkin kummalliselta?)
Jännittää ihan tuhannesti, suoraan sanottuna.
Täytyy ehtiä käydä koulutusmatsku jossain käänteessä vielä kertaalleen läpi.

*

Juoksupäivä tänään, huomenna ja ylihuomenna.
Ei ainakaan käy elämä tylsäksi, kun kiitää helma hampaissa tuhatta ja sataa osoitteesta toiseen.

*

Oikeasti - ja tässä kohden olin jo kertaalleen lopettamassa kirjoittelua ja ryhtymässä työntekoon - olen nyt pari vuotta ollut tässä ja vieläkin useimpina viikkoina olen aivan äimänä siitä, että muka olen työssäkäyvä pätkätyöläinen aikuinen.
Helkkari, puolentoista kuukauden päästä olen vakkariduunissa, ja mitä suurimmissa määrin aikuinen.
Liian suuri vakiintumiskerroin.