Viime päivät ovat kuluneet lastenhuoneen uudelleenjärjestelyssä ja -kalustelussa. Sälää, roipetta ja roinaa on joka puolella, laatikoissa ja kasoissa.
Noin keskimäärin lastenhuone on jokaisen perusteellisen raivauksen jälkeen siisti suurinpiirtein kolmen minuutin ajan. Ja joka kerta ennen seuraavaa manööveria (esim. hyllyn pystytys, sängyn siirto, parven pystytys jne) huone on siivottava alkutekijöistään asti uudelleen. Koska teemme asioita lomalaisten tahdilla ja tarmolla, olemme siivonneet lastenhuoneen suunnilleen joka kolmas päivä, hyvällä syyllä voin väittää ettei huone ole koskaan ollut niin siisti - sen kolmen minuutin ajan.
Eikä auttanut yhtään ryönäkasojen eliminoiminen, uusien hienojen ja hauskojen säilytyssysteemien keksiminen eikä tavaran radikaali karsiminen.
Leikki alkaa siitä kun kaikki kuviteltavissa oleva on kaadettu lattialle.
Tänään pääsimme eroon yhdestä jatkettavasta sängystä ja yhdestä ikivanhasta kirjahyllystä.

Suurimman osan tästä päivästä olen kuluttanut laatimalla neljän viikon kiertävää ruokalistaa, helpottaakseni paluuta normaaliin arkeen.
Se on aiheuttanut joitakin ongelmia:
1. en tiedä mistä viikosta aloittaisin ruokalistani seuraamisen, koska olen viime päivinä tehnyt ruokia uuden listani jokaiselta viikolta.
2. Isosisko vilkaisi listaa kerran ja kaivoi esiin yök-en-syö-faktorin. Lista on toisin sanoen syötäväksi kelpaamaton
3. ahdistuin koska elämä alkoi tuntua liian ohjelmoidulta. Ei yhtään lohduttanut, vaikka useimmissa päivissä on vähintään kaksi mahdollista ruokavaihtoehtoa. Ei lohduttanut sekään että ruuanlaitto listan mukaan on oikeasti helpompaa ja vaivattomampaa kuin ilman listaa. Eikä lohduttanut edes se, vaikka annoin itselleni luvan olla seuraamatta listaa täysin orjallisesti, se on kuitenkin vain viitteellinen ehdotus, ja viikon sisällä voi aivan mainiosti vaihdella ruokalajien järjestystä.

Päässä sätii. Olen ärtyisä, tekisi mieleni riidellä.
Taitaa olla ukkosta ilmassa?