...huoltomies kävi tänä aamuna. Ei meillä vieläkään turhan lämmin ole, mutta varavillasukat ovat saaneet olla toistaiseksi repussa, ja olo on silti siedettävä. Osa ansiosta menee ilman muuta uudelle superhyperhienolle fleece-puserolle, jolla tänään korvasin tähän asti käyttämäni rakkaan fleeceni. Sen verran naista minussa sentään on - työympäristöstä huolimatta - että on mukavaa saada edes jotain vaihtelua vaatetukseen. Viimeiset pari kuukautta kun olen sisukkaasti päivästä toiseen kääritynyt ihanan lämpöiseen huppariini ja vetänyt vetoketjun melkein ohimolle asti kiinni. Nyt on uusi väri ja ylellinen untuvanpehmeys yllä. Ja huivi kaulassa. Ihan eri olo!
Vielä kun löydän jotain ihananväristä teepaitaa ylle alle. Siinä toivossa, että jonain päivänä tarkenisin vaikka aukaista fleeceäni...!

*
Olo on muutenkin voitonriemuinen. Uskaltauduin näpläilemään hienoa taulukkoani ja keksin funktion jonka avulla edes vähän helpotan tätä jokavuotista urakkaani.
En tiedä onko tämä tapa kaikkine tarkistamisineen yhtään sen nopeampi kuin perinteinen käsinakuttelu, mutta mielekkäämpi joka tapauksessa.

*
Huomenissa Pikkusisko pääsee pipari-psykologille käyrättäväksi: täyttääkö kimuli tässä vaiheessa jo koulunkäynnin edellytykset? Tai mitä ne nyt viisivuotiaasta (!) sitten ikinä esiin kaivelevatkaan.
Äidissä se vika joka tapauksessa on, oli niin tai näin.