olen yrittänyt orientoitua lähijaksoon. Sunnuntaiaamuna sain äkillisen ahaa-elämyksen ja rykäisin kirjaesseen valmiiksi muutamassa minuutissa. Illalla tajusin että jossain käänteessä olisi syytä haalia jotain omaisuutta mukaankin. Harmittaa kun päiväpukeutumisen lisäksi tarvitaan ilta- ja vapaa-ajanvermettä; muutenhan pärjäisinkin pienellä repulla ja muutamalla vaatekappaleella. Kurssilla vaan kun on myös virallispakollista vapaa-ajan ohjelmaa ja pukupakkoista iltaohjelmaakin.
Ei huvittaisi lähteä: olen huolissani lapsista.
Laihana lohtuna kurssin ope oli järjestänyt minulle kyydin kotikulmilta maailmalle: joudun siis istumaan tuntikausia vieraan ihmisen matkassa jäisenliiraavilla teillä. (huokaus!)
Minäkö vastarinnassa? en toki.

*

Vietimme isänpäivää vaatimattomin seremonioin. Naperot olivat askaroineet kortteja ja lahjoja, minä yritin kehitellä jonkinlaista maukkaammansorttista syötävää. Onneksi kelvollinen viini peittää ja pehmentää vähän sinnepäinkin sujuneet kokkaukset.

Tämä päivä etenee ihan liian hitaasti. Olen omien laskujeni mukaan ollut töissä jo ainakin sata vuotta. Ja kello on silti hätinä yksitoista.
Miten on mahdollista että viikonloput sujuvat niin liian nopeasti?

*

Pikkusisko jaaritteli perjantai-iltapäivänä pitkät pätkät jostakusta tyypistä nimeltään Nokkinthaimin.
Tajusin vasta kotiovella, että päiväkodissa oli katsottu piirrettyjä: Robin Hood ja Nottinghamin sheriffihän siellä seikkailivat.

Ostin lapsille perjantaina muovailuvahaa.Tyhmänä ostin vielä lisäksi sitä äitelän hajuista playdoh-massaa. Noin kymmenen minuutin päästä muistin, miksen osta muovailuvahaa ikinä.
Se leviää lattialle silpuksi
joka kovettuu
ja kulkeutuu joka hemmetin paikkaan sukanpohjissa
ja kissantassuissa
ja kaikkein ihaninta on sotkea värit kuvottavanharmaaksi
möhnäksi.
Meillä on ihan joka paikassa
kuvottavanharmaata äitelänhajuista möhnää.
Huolimatta siitä että imuroin lastenhuoneen lattian jokikisen muovailusession jälkeen.
Kavahtakaa muovailuvahoja!
(seuraavaksi ostan ihan varmalla sitä mehiläisvahaa!)