olen tässä aikuisina vuosinani onnistunut kehittämään itseeni kahviaddiktion - kuten niin moni muukin suomalainen aikuinen. Nautin aivan suunnattomasti kahvin rituaalimerkityksestä, se jos mikä on aikuista. Aikuisempaa kuin aaltovaasit ja asuntolaina.
Verstaspäivääni kuuluu yleisen ketutuksen, potutuksen ja laiskanlaisen työnteon lisäksi myös rituaalinen kahvi- ja evästauko.
Vaan tällä viikollapa sekin on vain lisännyt yleistä ketutusta ja potutusta. Koska herrat ovat muualla, en ole tsiljoonan kupin teollisuuskeittimellä viitsinyt ruveta kahvia puljaamaan, enkä liioin ole saituuksissani viitsinyt laahautua lähileipomoon ostamaan mukaankahvia kertakäyttömukissa. Ostin itselleni jotain mutua.
Paketin kylki kyllä väitti että sisältö on cappucinoa, mutta minun nähdäkseni pussista mukiin valuu jonkinlainen etäisesti kahvinmakuinen saippuavaahto. Ja vaikka kuinka raivoisasti sekoitan ja vatkaan, katoaa neste kupista kokonaan. Suussa maistuu mutu ja saippuavaahto.
Koko viikon olen harmitellut, että olis kannattanut ostaa ihan rehellistä pikakahvia, koska se on vähintään sata kertaa parempaa kuin tämä outomutu. Sen lisäksi että töihin paluu tällä säällä harmittaa noin yleisesti ja yhtäläisesti, on siis ekstrana tullut omaan typeryyteen kohdistuva kahvitusharmitus.