*valtavan iso huokaus*
Olen taasen verstaalla.

Tämän viikon verran minulla on aikaa päästä kiinni rytmiin, sitten hraH pakenee maailmalle ja joudun esittämään kokonaisen viikon ajan urhoollista työsskäyvää yksinhuoltajaäitiä.
Ja sitten alkaakin jo arki - vaikkeivät vielä omenat tuoksukaan, vaikka syksy ei ole lähelläkään.

Opiskelujuttujen suhteen iski minipaniikki, koska kahden viikon sisään on jätettävä ihan eri työ kuin mitä luulin. Olen hienosti priorisoinut opiskelujutut tärkeysjärjestykseen, mutta tärkeysjärjestykseni on siis aivan päin peräseinäjokea.
Onneksi luin ohjeet muistin virkistämiseksi tänä aamuna ennen työhön ryhtymistä.

Ja vaikka tämä teksti näyttää kovasti masentavalta, olen ihan siedettävän hyvällä tuulella /hyvässä tuulessa.
Pääsääntöisesti sen ansiosta että UPM palautti tuulettimen verstaalle.