viikonlopputyönteko ei sovi. Tai sopii liian hyvin.
Pyöriskelin yöllä hereillä ja ratkaisin kaikki työ- ja maailman ongelmat, mukaanlukien nälänhädän ja maailmanrauhan. Työasioista pari kannattaa jossain välissä ottaa lähempään tarkasteluun, loput hienot ratkaisut UPM kuittasi: "no mutta kultarakas, onhan me tota jo joskus yritettykin!"
Pitäisiköhän ottaa muistikirja sängyn viereen, niin saisi kaikki suuret ajatukset heti tuoreeltaan muistiin?
*
Olen aina aika ajoin pohdiskellut aviosuhteen epäluonnollisuutta. (en aio sekaantua tähän tällä hetkellä vilkkaana vellovaan keskusteluun - älkää peljätkö!)
Eikö ihan oikeasti ole tosi kummallista, että lyöt hynttyyt yhteen jonkun alunperin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, ja hyvissä olosuhteissa vietät hänen kanssaan isomman osan elämästäsi kuin biologisten sukulaistesi kanssa?
Minusta se on kummallista.
Ja vielä kummallisempaa se on (ollut) silloin kun rakkautta ei vielä ollut keksitty: tuosta vaan - vips, joku luolamies olisi nykäissyt sinut omaan klaaniinsa ja siellä olisit ollut jumissa. Ventovieraiden ihmisten joukossa. Koko lopunikäsi.
Tätä yöllä vatvoessani tulin siihen tulokseen, että ratkaisu kaikkiin aviollisiin ongelmiin ovat erilliset hammastahnatuubit.
Ei tule riitaa turhista asioista. Ja saa jatkaa omia hyväksi havaitsemiaan hammastahnanpursottelu- ja muita kotikulttuurikäytänteitä.
Nykyään on kyllä vähän helpompaa kun on noita pursottelusta kärsimättömiäkin hammastahnatuubeja.
*
Meni ihan absurdiksi - yritän pitää kahvipaussia verstaalla ja täällä on meneillään kovaääninen spekulointi ties mistä äijäasioista.
*
Ja niin, ne yöllä keksimäni suuret ratkaisut: ei olis nälänhätää, jos kaikille olis ruokaa. Ja olis rauha maassa jos kaikki olis kilttejä toisilleen
Kommentit