Parisuhteen hoitaminen... niin, katselin taas muiden äitien blogeja. Oikein harmittaa, kun oikeaan, syventyvään lukemiseen ei tahdo olla aikaa. Ajatus parisuhteen hoitamisesta nyt kuitenkin jäi kutkuttamaan, tällä kertaa.

Mitä pidempään tätä lapsiperhe-elämää on jatkunut, sitä vähemmän tunnen tarvitsevani nimenomaan kahdenkeskistä aikaa, jonkinlaista arkielämän ulkopuolista luksusaikaa. Silloin kun Isoveli oli vauva ja kaikki oli uutta ja pelottavaa ja minusta tuntui siltä, että joku vieras oli vallannut ajatukseni ja kehoni, silloin kaipasin hengähdystaukoa siitä kaikesta. Lomaa lapsesta, lapsiarjen sitovuudesta.

Nykyään kaipaan enemmänkin yhteisiä hetkiä sen arjen keskellä, arjen lomassa. On suloista törmäillä meidän ahtaassa keittiössämme vellipullojen ja myslikippojen kanssa ja pusauttaa ohimennen. Tai käydä yhdessä lenkillä, tai istua pihalla yhdessä lapsia vahtimassa. Pientä ja arkista. Nautin suhteemme toverillisesta puolesta: iltabaletista, jonka askeleet kumpainenkin tuntee: iltapala, iltapesu, iltasatu - musiikkina kahdenkeskinen naljailu, jota rikkovat lasten kommentit (missä on mun yöpaita, kuka tulee auttamaan?).

ja tähän ylevä loppulause.