Verstasaamu jälleen kerran, ja viikonloppu takana.
Lauantai kokonaan ja pieni kappale sunnuntaitakin kului seminaareillessa. Osa aiheista kiinnosti, osa ei. Saimme vahvistuksen hakemastamme projektiavustuksesta: enemmän kuin olimme osanneet odottaa. Jouduin kiireessä kirjoittamaan puheen ylipääherrakerholle - joka puolestaan leppoisassa ruoka- ja muiden juomien pehmentämässä tilassaan kuvitteli kykenevänsä puhumaan ilman papereita, vain ulkomuistista. - ja tiedättehän, mitä tapahtuu kun asialle pannaan ihminen vain viran puolesta, vailla oikeastaan kunnon tietoa?
Niinpä.
Sieluuni sattuu vieläkin. (mutta ainakin minä olin hoitanut hommani kuten käskettiin)
Seminaari-ilta jatkui luonnollisesti epävirallisemmissa ja -muodollisemmissa merkeissä. Pysyin tahdissa mukana parin ensimmäisen kierroksen verran, sitten oli pakko luovuttaa. UPM on ainakin kaksi kertaa (ehkä jopa kolme!) kokoiseni miehenpuoli, johon olutkolpakollinen ei tee sanottavaa jälkeä.
Lopullisesti luovutin siinä vaiheessa kun ylipääherrakerhon tanssijalkaa alkoi vipattaa ja UPM haikaili karaoken perään.

Sunnuntaina vetelehdin kotosalla ja olin väsymyksestä ärtyisä. HraHakkarainen onnistui kehittämään itselleen taudin ja vetäytyi potemaan, minä jouduin yllätysvastuuseen perheen logistisesta siirtelystä: isot synttäreille ja Pikkusisko muuten vain kyläilemään.
Pikkusisko on ihmeellinen eläinystävä: kävimme visiitillä siskoni luona ja hänellä oli talo pullollaan pieniä valkoisia hoitokoiria. Yksi ötiäisistä oli melkoisen arka Pumpulipää, joka lymyili siskoni takana ja muffahteli hassusti. Pikkusisko päätti tutustua juuri tähän höpöseen, eikä mennyt puolta tuntiakaan kun Pikkusiskolla oli koiraystävä, joka seurasi uteliaasti joskin vähän varpaillaan häntä joka puolelle. Eikä muffahdellut enää yhtään.
Itse Pikkusisko määrittelee itsensä: "mä olen sellainen eläinten ystävä, tai oikeastaan elämän ystävä. Elämä on tosi tärkeä asia"
Luultavasti pullan sokeroimilla tahmeilla lapsenkäpälillä oli jotain tekemistä ystävyyden synnyttämisessä.

Kauhukolmikko innostui myös pohtimaan joulukortteja: "kun ei voi koskaan tietää, milloin Jaakko antaa ne meille tehtäväksi"
Itse olin ajatellut ostaa jostain kasan valmiita joulukortteja, mutta nähtävästi huomaankin aivan näillä hetkillä askartelevani taas omin pikku kätösin henkilökohtaisia joulutervehdyksiä kaikille.
Joulukortin teemana tänä vuonna tiernapojat.
Isoveljen ja Pikkusiskon viikset eivät lähteneet kunnolla pesussa. Isosisko oli kaukaa viisas ja ilmoitti olevansa enkeli (=tähdenpyörittäjä)
Olipa taas aamu, kun työnsin päiväkodin ovesta sisään viiksekkään pikkutyttöni, jolla roikkui kaulassa lappu "the official artist of Santa Claus" (siskon back-stage-passi jostain joulutapahtumasta)