iltahommia tänään, tulin siis verstaalle sopivasti ruokatauoksi. Kotona olin kovasti ahkera - leivoin leivät, imuroin lattiat, ohjeistin hraHakkaraisen ruokalistalle ja haaveilin kaikenlaisesta. En kutonut enkä lukenut!
Josko se sitten on minkäänlainen mittari millekään saavutukselle.

Kotona olin ahkera, täällä verstaalla en.
Tällaiset roikkupäivät eivät ole ollenkaan mukavia. Normaali päivärytmi kärsii, tekee koko ajan mieli lähteä kotiin, ei pysty keskittymään töihin - vain muutamia listatakseni.

*

Eilisestäkään ei mainittavaa - tikkuilin Pikkusiskon ensimmäisen sukan valmiiksi, kävin jalkapallotyttöjen harjoituksissa työvaatteissa ja jouduin kentälle, lueskelin - sitä tavallista peruskauraa.

Kaivelin Nopeahuolen varastosta. HraHakkarainen oli jo tehnyt perushuollon, eli renkaiden pumppauksen. Yritin fillaroida jalkapallotyttöjen harjoituksiin - vajaa kilometri. Talvella kohtalokkain seurauksin jäähän tömähtänyt kyynärpää ei tykännyt ollenkaan, vaan alkoi vihoitella. Harmitti.

HraHakkarainen väitti tytöille, että hänpä herää pääsiäisaamuna oikein aikaisin ja syö kaikki pääsiäismunat ja makaa sitten henkitoreissaan sohvalla voivottelemassa.
Lohdutin tyttöjä sillä, että isä todennäköisesti epähuomioissa syö yllätykset ja säästää suklaat. Ei hädänpäivää siis.

Pikkusisko on päättänyt että hänestä tulee isona eläinlääkäri-kirjailija. Kun hän on töissä, laitetaan oveen lappu: "joo nyt saa tulla". Rokotusten ja lopetusten väliajat hän käyttää eläinlääkäriaiheisten tarinoiden kirjoittamiseen.
Tämä aikamme (toistaiseksi kirjoitustaidoton) tri Herriot totesi samaan syssyyn, ettei Isosiskosta ainakaan voi tulla kirjoittajaa, koska sillä on niin huono käsiala.

*

Odotan tätä muutaman päivän pääsiäisbreikkiä kuin hullu puuroaan.
Kesän alkuun on seitsemisen viikkoa.