taas yksi uusi päivä. Kuka lastenkirjallisuuden hahmo se onkaan, joka niin sattuvasti toteaa: "jokainen päivä on uusi eilinen"? Muumipappa vai aasi Ihaa? Ei mitään mielikuvaa.

Lääkärillä Pikkusiskon kanssa. Typykkä oli kovasti koko ajan menossa: "äiti koska me mennään? Äiti joko me mennään?" muutaman hetken välein. Minä siihen aikuiseen sävyyn: "Ihan kohta mennään kotiin." "Eikun mennään sinne leikkipaikalle!"
Superammattimainen lääkäri päästi typykän kulahtaneelle leikkipaikalle siksi aikaa kun teki saneluitaan. Minä esitin leikkipaikalla lääkäriä, jonka piti korjata perässävedettävän puhelimen murtunut napa.
Lisäaikoja varattiin ja taas: "äiti koska me mennään? Äiti joko mennään? Äiti tässä on ovi" - kalastelen typykkää syliini välieteisestä.

Tutkimukset jatkuvat siis.

**

Tuuli näyttää kovalta ja kylmältä.
Ajatukset askaroivat lapsissa.

**

ai niin - kehittelin Teoria ykköstä edelleen.
Ilmeisesti ongelma kutistuvat housut - kutistuva ihminen ei ratkeakaan kuumassa vedessä itseään huljuttelemalla. Henkilöissä näissä lämpötiloissa tapahtuu ns. personifioitua lämpölaajenemista, joten mikäli housut ovat pesussa kutistuneet, tulee henkilön huljutella itseään kylmissä vesissä saadakseen aikaan kompensoivan ja toivotun kutistumisefektin myös henkilössään.