nykymaailman tavat eivät olleet ehtineet siihen maalaiskouluun. Kävin sitä koulua vajaat kaksi vuotta: muutimme paikkakunnalle kaupungista ja palasimme kaupunkiin takaisin. Tulin yli kahdeksansadan oppilaan koulusta yksisarjaiseen oppilaitokseen. Koulu oli nerokkaasti Koulutieksi nimetyn umpikujan päässä, iso keltainen rakennus: neljä kunnon luokkahuonetta, jumppasali, käsityöluokat ja kieliluokka. Minun luokallani oli kolmetoista oppilasta: viides- ja kuudesluokkalaisia. Koulun viidestä opettajasta neljä oli opettanut silloisten oppilaiden vanhempia. Kerran meillä oli sijaisena legendaarinen koko kylän kauhu, miesope. Kuultuaan sukunimeni hän tuijotti minua pistävästi ja sanoI: "niin ne sun sedätkin oli ihan kamalia, sekin aina mulle joutu vuoleskelemaan uusia karttakeppejä kun mä hakkasin niitä poikki sen päähän".
Joulun alla koko koulu koottiin juhlasaliin yhteiselle jouluaterialle, kankaiset pöytäliinat, kynttilät, seisova joulupöytä kotikaljoineen kaikkineen.
Toisena vuonna jouduin johtajaopettajan luokalle. Hän oli ollut siinä koulussa yli kolmekymmentä vuotta, "suoraan seminaarista", kuten hän ylpeästi kertoi. Kaikkia opettajia teititeltiin. Noustiin ylös kun vastattiin. (nouse ylös ku nimes sanotaan ja vastaa ku kysytään!). Johtajaopettaja oli mieskuoron kantava voima: räkä lensi kolmanteen penkkiriviin kun hän lauloi ja kalju kiilsi hiestä.
Kerran pojat pelleilivät välitunnilla sadekatoksessa. Rusina oli valvojana ja pisti koko poikarivistön seisomaan asentoon katolta alasvaluvan vesiryöpyn alle, kymmeneksi minuutiksi. Pojat olivat läpimärkiä ja viluisia. Omalta opettajalta tuli istumista tunnilta myöhästymisestä.
Useammin kuin kerran joku pojista tuli jälkkäristä kämmenenjälki poskellaan.
Meillä oli aina opiskelurauha.
Kun palasin kaupunkikouluun, meillä oli hiirimäinen hiljakkoin valmistunut naisopettaja. Kokeissa oli vastaamisaikaa tasan niin kauan kun luokan heikoimmalta kesti pistää nimensä paperiin. Sellaisina päivinä kaipasin kovasti takaisin.
Niiden entisten opettajien myötä katosi kokonainen maailma.
Sit vobis terra levis.