Noloa: olin tyystin unohtanut Työ2 työnohjaajan palaverin. Ja keliolosuhteista johtuen kyykötin bussissa vielä vartin senkin jälkeen kuin olisi pitänyt jo olla töissä. Bussikuski ajoi siivosti.

Lupauduin ensi viikolla osallistumaan herrakerholaisten kurssitapahtumaan, sekä kurssilaisena että puljun edustajana. Muuten hyvä, mutta kurssiin kuuluu näyttökoe..
ja kun tietää että tuomareina on vähintään puoli herrakerhoa...
hmm - onkohan vielä mahdollista vetää ilmoittautuminen takaisin? (ei sitä kuittailua jaksa selväjärkisempikään!)

**

Kuvittelenko vain vai onko ruuan hinta todellakin noussut? Viimeisen kuukauden ajan kauppalasku on järjestään ollut parikymppiä enemmän kuin aikaisemmin.
Yksi osatekijä on varmasti se, että olen viime aikoina yrittänyt tietoisesti ostaa mahdollisimman paljon reilua ja luomua. Mutta sittenkin? Voiko pelkästään se vaikuttaa niin paljon ostosten loppusummaan?

Pohdiskelin työnohjaajan kanssa työ2:n mielekkyyttä - totesin ääneenkin, että palkkapäivinä työ2 on oikein mukava, ja muulloin olen kahden vaiheilla. Ja kun ruokalaskua katsoo, tulee hyvinkin äkkiä sellainen olo, että työ2 on oikeastaan aika kiva juttu.
Jos kohta noin ammatillisessa mielessä en saa siitä vähääkään tyydytystä.
En vain ole osannut ottaa työ2:a omakseni. Suhtaudun siihen vieläkin kuin ystävänpalvelukseen, väliaikaiseen riesaan. Herrakerhon kotkotuksista huolimatta olen moninverroin sitoutuneempi siihen kuin työ2:een.
Noin objektiivisesti ajatellen tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin.

**

radiossa parhaillaan Kersantti Karoliina.
Mielenpohjalta nousee savusumuinen muisto hissanopiskelijoiden kekkereistä, jostain hamalta opiskeluajalta. Miten ja miksi olin eksynyt sinne?
Muistan että meillä oli yhteinen sosiaalijuoma yhden kaverin kanssa. Hänkö minut sinne pyysi? Ja meillä oli myös ylevä periaate, että jammasimme ainoastaan Kersantti Karoliinan ja jonkin muun nyt jo autuaasti unohtuneen biisin tahdissa. En muista että olisimme tylsistyneet - taisivat ne biisit olla liki lakkaamatta lautasella. Mutta miksi ihmeessä meillä oli niin kummallinen periaate? Ja miksi ihmeessä olimme siellä? Ja miksi ihmeessä minulla on myös sellainen mielikuva että kaverini olisi jostain syystä paheksunut minua? Mitä ihmettä olen oikein tehnyt siellä? Miksi ihmeessä dementia vaivaa juuri tässä kohdin?
Mikä on sinun savusumuinen opiskelijamuistosi?

Ei auta - töitä on taas jatkettava.