Perjantaina Isosiskon eskaritäti kertoi alustavia tietoja tulevista ekaluokista, vielä tarkempia tietoja on luvassa kouluunilmoittautumispäivänä, joka meidän lähikoulussa koetaan teemalla Saattaen vaihdettava.
Jokaiselle lapselle (ja vanhemmilleen) on varattu ihka oma kymmenminuuttinen oman tulevan open kanssa, paikalla on myös oma eskariope ja tilaisuudessa saa kurkistaa vähän, keitä kavereita on omalle luokalle tulossa.
Kevään mittaan vielä tulevat eskarilaiset käyvät pariin otteeseen tapaamassa omaa opeaan ennen varsinaista kouluuntutustumispäivää.

Isosiskolle selvisi jo perjantaina, että nykyinen paras kaveri ei ole tulossa samalle luokalle. Naapurirapussa asuva S sen sijaan olisi.
Torstaina ajatus S:stä luokkakaverina oli loistava: "me voitais mennä kouluun yhdessä ja leikkiä joskus pihalla".
Perjantaina yhtäkkiä: "S on ihan HULLU! Jos en pääse samalle luokalle J:n kanssa, en mee ollenkaan kouluun!"
Jos mieli ehtii yhdessä yössä muuttua näin paljon, mitä tapahtuukaan koko pitkän kesän aikana? Tai tämän kevään aikana?
Ihanaa joka tapauksessa että nämä pienet Saattaen vaihdetaan, kädestä käteen.

**

Pakoilen pakkonakutteluja.
Googlaan liikaa ja vääriä asioita.
En pysty päättämään, haluanko lähteä HraHakkaraisen työmatkalle siipeilemään, vai jäänkö kateellisena kotiin - pelkkä ajatus kolmesta noususta ja laskusta mennen-tullen on lähestulkoon liikaa.
Äidin tärkein tehtävä kun on pysyä hengissä. Ja minun nähdäkseni lentokoneessa ei ehkä pysy.