vähän olen yrittänyt töitä tehdä: kuunnellut hanskamiehen valittuja paloja (viimeisen kerran; miniaalto), korjaillut nettisivuilta yhden jos toisenkin ärsyttävän pikkujutun ja keksinyt muutaman korjailuehdotuksen ja (jihaa!) kävin herrakerhon "eliittisarjan" kanssa syömässä. Oli hyvää ruokaa.

Tänään oli se päivä, jota olen aavistellut tulevaksi. Alakulon ja suunnattomien itsesoimausten vyöry loiskui ylitseni aamulla bussissa. Ensin ajattelin, että olen aika huono äiti, seuraavaksi tulin siihen tulokseen että olen kelvoton puoliso /nainen, lopulta päättelin - mitä sitä turhia kursailemaan - että olen oikeastaan aivan toivottoman turha ihminen. No, näitä mäkiähän tulee: vähän saa rypeä, mutta kun kyse ei ole oikeasta masennuksesta, vaan pikemminkin biorytmin tai sporalogian harha-askeleesta, ei pidä antaa tällaisille alakuloille liikaa sanansijaa.
Herrakerholta kuulin päivän viisauden, jonka kyllä otan talteen ja käyttöön vastaisen varallekin: eihän purokaan niin kauniisti solisisi, ellei siinä olisi kiviä.

No, tänään piehtaroin, huomenna ehkä en.