Kun lähdettiin ulos sillä oli päällään jo pieneksi jäänyt mummin neuloma kaikenkirjava paita ja Isosiskon sukkahousut krympyssä polvissa ja nilkoissa. Sen tukka oli vauvankiharalla ja sitä nauratti niin.

Seuraavaksi näen sen luistinkentän laidalla punaisessa pulkassa naama yhtä punaisena ja se karjuu ”mähaluunluistella mähaluunluistella”, räkää valuu pitkin poikin sen naamaa ja punainen toppapuku kertaa kasvojen raivonpunaa. ”Mähaluunluistella”. Sen Isosisko sutii onnellisena tynkäpotkuin kentänpieltä edestakaisin. Se itse keskeyttää vain vetääkseen henkeä. Se ei haluu koppiin eikä se haluu kentälle, eikä pulkkaan, eikä seinän viereen tuulensuojaan. Ja kun ollaan lähdössä kotiin se pistää talvitumppujen kangistamat kätensä ristiin rinnalle ja karjuu ”mäenmeekotiin” ja istuu isolle portaalle umpimielisenä.

Nappaan sen syliin ja se karjuu heti ”mämeenpulkkaan mämeenpulkkaan” pistän sen pulkaan istumaan ja se karjuu taas ”mähaluunpois mähaluunpois”. Sen Isosiskon posket hehkuvat ja pulkassa keikkuu luistinkassi. Sen isä kiskoo sitä pulkassa ja se karjuu koko ajan ”mähaluunpois”. Kaupan kohdalla se työntää jalan pulkanreunan yli. Tien toisella puolella se on kääntynyt pulkassa poikittain. Kotipolulla se lierahtaa yli laidan ja konttaa villisti karkuun. Nappaan sen taas syliin ja se karjuu heti ”mähaluunpulkaan”. Sen isää alkaa naurattaa ja minunkin sisälläni värisee hysteerinen tyrskähdys. Se on jäykkä ja se huutaa mähaluunpulkkaan. Kun se huomaa että isä menee varastoon se vaihtaa taktiikkaa ja huutaa ”isäisäisäisä” kimakalla yliäänellä. Se on jäykkä kuin nippu keittämätöntä spaghettia. Se tarraa kiinni hissinpieliin ja työntää jaloilla itseään toiseen suuntaan. Se karjuu hellittämättä ”isäisäisä”.

Kumarrun laskemaan spaghetinjäykkää alas lattialle ja kaivelen kotiavaimia taskusta. Samassa se muuttuu keitetyksi spaghetiksi ja viilettää uskomatonta tahtia neljällä jalalla kohti rappusia. Nappaan talvihaalarinkauluksesta kiinni juuri kun se on syöksymässä pää edellä karkuun. Taiteilen oven auki ja uudestaan jäykistyneen sisälle. Tempaisen oven kiinni. Talvitumput estävät karkausyritykset mutta hellittämätön ”isäisäisä” jatkuu. Kuorin sen päältä vaatekerroksia, kaiken kahteen kertaan. Kun saan jäykän käden kertaalleen hihasta ulos, se työntää sen takaisin ja karjuu sokeltaa sekavasti. ”mähaluunhetinukkumaan mähaluunhetinukkumaan”.

Se käpertyy isän paksun villapaidan alle unipossu kainalossa ja pitää minun peukusta tiukasti kiinni. Läpi unenkin itkunpuistatukset värisyttävät sitä vielä pitkään. Sen huulet ovat päättäväisesti rytyssä ja sen tukka on vauvanpörröinen.