perjantaina kun kävin tyttöjä hakemassa, kuulin että Vanjasedän setyys oli aiheuttanut kontroversiaalisia tunteita erääseen uskontoryhmään kuuluvalle ääriainekselle.
Tyttö oli viipymättä otettu pois päiväkodista.
Tyttöä käy sääliksi, mutta itse olin niin helpottunut ja suoraan sanottuna riemuissani, että (syytä kertomatta) ostin lapsille jälkiruuaksi jäätelöt. Omieni vieminen päivähoitoon on nimittäin vaatinut hivenen suunnittelua ja ajoittelu että vältyttäisiin hankalilta kohtaamisilta - jostain syystä nämä ääriainekset kuvittelevat että olemme sekaantuneet monivyyhtiseen ja käsittämättömään episodiin, johon emme ole sekaantuneet. Mutta kun yksisilmäisesti maailmaan suhtautuva uskonnollinen ääriaines saa sellaisia päähänsä eikä kykene enää kommunikoimaan muutoin kuin uhkailemalla, on viisaampaa pysyä sivussa. Nyt siis ovat nämä potentiaaliset kohtaamiset vähentyneet minimiin.
Yhtä vain pohdin, tai ehkä kahta. Kun tähän samaan uskontoryhmään kuuluvia lapsia on ryhmässä muitakin, niin miksi vain yhdellä on näin äärimmäiset säännöt (eikä tämä edes ole se kaikkein käsittämättömin ääreismuodon sääntö, joka poloisella on ollut)? Ja vielä ehkä enemmän sitä, millainen maailmankuva lapselle tästä syntyy: kun mies tulee vastaan, on paettava. (Miksi sitten poika voi olla naisten hoidossa?)
Ihmettelen oikeasti tämän populan suhtautumista miehiin, en naisiin, mistä noin perinteisesti kouhkaistaan. Miksi ihmeessä tässä porukassa mies on täysin syyntakeeton? Kun himo päähän pälähtää, niin oletettavasti mies heti rientää täyttämään kutsumustaan, täysin syyntakeettomasti? Ovatko tytöt turvassa edes kotonaan? Ja mitä seuraa näin voimallisesta seksuaaliahdistuksesta myöhemmin elämässä?
Pomppivan sovinistin tyynen filosofisin sanoin: "onneksi ollaan vaan ihan tavallisia kristittyjä, ei tarvii tollasiakaan miettiä."
Voisin vatvoa tätä loputtomiin, mutta vielä kertaalleen: hurraa Vanjasetä!

**
Eipä tästä viikonlopusta sen kummempia: yksi makaa epämääräisen taudin kynsissä, kaksi leikkiä-toohottaa tavalliseen malliin...