Pipo löytyi. Huh ja helpotuksen henkäys! Se oli jostain syystä kävellyt puhtaiden pyykkien luo odottelemaan viikkausta. Nyt ovat pyykit ja pipo paikoillaan.

Olin eilen ääripään lasten kanssa keskenäni kotona: Isosisko oli tanssimassa ja herraHakkarainen kuntoilemassa. Leivoimme Pikkusiskon kanssa sämpylöitä, ja sen jälkeen kimulille tuli pakottava tarve pyyhkiä pöytiä. Ja ovia. Ja seiniä.
Minä puolestani pidin pientä painia Isoveljen kanssa, uhkasin kutittaa niin että tulee pissat housuun. Ja sen jälkeen ajoin häntä takaa imurinsuulakkeella. Ja sain kuningasajatuksen: pistäkin vaihteeksi poikasen imuroitsemaan. Killinkien kuvat silmissään napero kävi eteisen kimppuun. Minä huiskaisin sitten läpi loput tilat ja poika kyttäsi haukkana, milloin saa palkkansa.
Testasin ahneuden määrää: annoin vaihtoehdon. Isoveli voi joko ottaa palkan rahana tai mennä kauppaan ostamaan kaikille lapsille iltaherkut. -Rahana tietysti, koko ajatus oli aivan pöhkö. Eli lapsukaisellani on rahanhimo suurempi kuin makeanhimo. (yllättävää, olisin veikannut päinvastoin)
Seuraavaksi Isoveli yritti viritellä viikkorahakeskustelua. Kysyin, mikä olisi sopiva summa. "no mä aattelin jotain ett euro päivässä, tai voi antaa seittemän euroo kerralla" Minä tulin näppäränä neuvottelijana vastaan: "ai, mä ajattelin että kakskyt senttiä viikossa. Tai viiskyt". Poika ei vielä hallitse tinkimistä, joten oli varsin tyytyväinen "joo, sit kahdessa viikossa tulee aina yks euro. Mä säästän kaikki niin että musta tulee miljonääri"

Illalla kävimme herraHakkaraisen kanssa periaatekeskustelun. Kumpikaan ei oikein vielä ole valmis viikkorahan jakeluun. Mieluummin maksan jotain pientä asioiden toimittamisesta. Viime syksynä ennen matkaa lapset tienasivat yhteisillä töillä pisteitä, jotka sitten vanhempien salaisella laskukaavalla muutettiin matkarahaksi. Jotain sen tapaista voisin harkitakin. Nyt pitäisi vielä esittää palkkaneuvottelun tulos myös neuvottelun alkuunpanijalle.
Poikanen katseli kiiluvin silmin kolikkopurkkiani: "äiti toss on kyllä paljon rahaa"
"Ei oikeastaan. Siinä on ehkä kolmekymmentä euroa. Kun mä menen kauppaan ostamaan ruokaa, meillä menee sata euroa"
"ai. Mut mitä sä meinaat tehdä noilla rahoilla?"
- pitäisiköhän harkita hätävarakolikkopurkin piilottamista?

**

edit vähän myöhemmin
Olen muuten lukemassa mielettömän mielenkiintoista kirjaa. En ole lukenut unilääkettä lukuunottamatta mitään viikkoihin, olen ihan turtunut jo. Mutta nyt - mikä bussimatkakirja!
Anna Johansson: Norsu nailoneissa. Naiseudesta, ruumiillisuudesta ja nälästä.
Äärest kiinnostava kirja lihavuudesta ja nälästä ja naiseudesta. Loppuosa ehkä vähän karkaa postmoderneihin sfääreihin (saan pilkkuja postmodernista). Oivallista pohdintaa naisen suhteesta kehoon ja erityisesti lihavuudesta ja kehollisuudesta.
Parhaillaan olen luvussa, jossa pohdiskellaan äitiyden ruumiillisuudesta. Tässä osin olen hyvin vahvasti eri mieltä kirjoittajan kanssa: minulle raskausaika oli erityisen vahvan naisellisuuden ja kehollisuuden kautta. En ole ikinä sitä ennen enkä sen jälkeen aistinut omaa kehoani niin voimakkaasti ja niin voimakkaalla mielihyvällä. Siitä huolimatta, että kahdessa raskaudessa olin kohtuullisen iso normaaliin itseeni verrattuna. Kirja esittää äidin kehon epäseksikkäänä, pyhänä. Tätä vastaan protestoin erityisesti: kaikkea muuta! Kun on silkkaa lantiota ja rintamusta, miten voisi olla epäseksikäs? (tai sitten en ole ymmärtänyt kirjoittajan pointtia, sekin on mahdollista)