tämä työviikko on ollut outo. Tai normaali - riippuu mistä vinkkelistä asiaa katsoo. On nimittäin ollut töitä tehtävänä, melkein paljon.
Kevättä kohti menossa, se selittää pinoutuvat paperit ja kinostuvat kasat.

Eilen tapahtui kaksi kummallista asiaa.
1. Löysin passelit farkut muualta kuin Lindexin pienet-ja-pulleat -mallistosta. (vaikka pitikin penkoa aika monta kasaa ja ottaa silti mallia persjalkainen, mutta sittenkin! pieni hurraa)
2. Talvipyöräilin. Eilen oli työasiakoulutusta. Tutkailin karttaa ja huokailin - vaihtoehdot näyttivät aluksi olevan tuskaisen pitkä ja hikinen bussimatka päätepysäkiltä päätepysäkille keskustan kautta kiertäen tai kävely huomattavasti suorempaa reittiä. HerraHakkarainen, tuo säteilevä järjen valo, ehdotti että menisin pyörällä. Hopeanuoli-nopeahuoli kulki halukkaasti, ei liirannut kertaakaan, eikä jättänyt tien päälle. Meno oli jopa niin rattoisaa että harkitsin vakavasti talvipyöräilijäksi siirtymistä.
Harkitsen edelleen.
Ja olen nyt täysinoppinut työasiassa. Justiinsa printtasin niin hienon listan ilmoitustaululle. Vahvistamaan täysoppineisuuttani.
Kaiken lisäksi, bonuksena, onnistuin verkostoitumaan. Hyvä minä!

Pieni pullea keltainen traktori hyrrää edestakaisin ikkunan takana. Kosteaa lunta sataa edelleen.

Jatkan työntekoa - kun sitä nyt kerrankin on tarjoilla. Tämä oli vain välipala.