edit ennen kahvipaussia

Jotkut päivät menevät niin mykkyrään kuin olla ja voi. Eilen töissä tuli viimetingan epäilyksiä kyvyistäni tallentaa asioita muistitikuille. Osaan kyllä. Kunhan muut osaisivat lukea tiedostojen nimiä. Paljon paljon aikaa meni hukkaan kun kertoo, mistä löytyy mitäkin.
Kotona Isoveljellä oli "liikaa" kotitehtäviä. Ei millään olisi jaksanut tehdä. Minä laitoin ruokaa suunnitelman mukaan, kehittelin aprikoosivispipuuron ja leivoin leivät ja mustikkapiirakan ja kopioin uudistetut aikataulut ja...herraHakkaraiselle iski migreeni. Ei mitään: kävin tuhattajasataa kirjastossa ja syöksyin takaisin kotiin viemään Isoveljeä harjoituksiin ja organisoimaan niitä yhdessä varavalmentajien kanssa. Tytöt piti tietysti ottaa mukaan: eiväthän he voineet jäädä kotiin häiritsemään aivan tolkkupoissa olevaa isäänsä. Minä siis seisoin kentänlaidan sijaan kentällä, enkä ehtinyt pikkujutustella kaikkien uusien pelaajien vanhempien kanssa. Ja tytöt juoksivat irrallaan jossain - toivoin vain, etteivät joudu hukkaan. Pikkusiskolla oli maatalaahaava sadeviitta, hän näytti sienimenninkäiseltä. Isosiskoa otti päähän kun "kukaan ei leiki mun kaa", paitsi kaikki muut kentänlaitaislapset.
Laahasin lapset ja pallot ja toimiston (valtava kansiollinen kaikenlaisia papereita) takaisin kotiin, alkoi sataa, herraHakkarainen oli vähän enemmän tolkuissaan mutta ei vielä kunnossa. Hoputin yksiä suihkuun ja iltapalalle, toisia iltapalalle ja suihkuun, ja huomasin että on maito lopussa. Tuupin lapset sellaiseen vaiheeseen että pääsin ostoksille. Latasin pesukoneen valmiiksi odotellessani hoputuksen tuloksia. Menin kauppaan ja totesin että samaan syssyyn kannattaa ostaa seuraavan päivän ruokatarpeet, ja suklaatia. Tulin kotiin ja huomasin mitä kaikkea olin unohtanut ostaa. HerraHakkarainen yritti urheasti valvoa lasten hampaidenpesua mutta kävi kaatuilemassa sänkyyn aina kun heikotus iski. Kyöräsin lapset iltapesulle. Iltasadulle. Nukkumaan. Pikkusisko huusi sängyssä koko ajan: "olkaa hiljaa", huomautin että ainoa joka metelöi on hän itse. HerraHakkarainen väitti pystyvänsä olemaan vielä hetken hereillä. Pakotin hänet nukkumaan. Katselin typerää leffaa, luin ja söin liikaa iltapalaa. En kuitenkaan suklaata. Odotin että pesukone lopetti. Latasin kuivaajan mutta en käynnistänyt, laitoin Isoveljen housut kuivumaan ja kiristelin hampaitani: viikko käytetty, polvissa ruohotahrat. Menin nukkumaan: herraHakkarainen ei herännyt vaikka luin sängyssä. Nukahdin. Heräsin kun Pikkusisko huusi, hain hänet väliin, enkä saanut unta, valvoin ja murehdin syyskuussa eteentulevia väistämättömiä kohtaamisia päiväkodin pihassa erään hankalan perheen kanssa. Keksin, mitä kaikkea he voivat sanoa ja tehdä ja miten he voivat vahingoittaa lapsiani huomaamattomasti. Huomasin että olen vainoharhainen. Nukahdin pää jalkopäässä niskavoimistelujen jälkeen. Heräsin kun Pikkusisko itki taas. Käännyin oikeinpäin. Heräsin radioon. Laitoin aamupalaa. Huomasin että Isoveli oli unohtanut sekä takkinsa että sadetakkinsa kouluun. Saatoin hänet kouluun, tulin jatkamaan aamupalaa. Lähdin töihin. Piällysmiäs oli myöhässä - ja verstaalle tuli vieraaksi maalivahtihanskamies! Kuuntelin viidettätoistakertaa maalivahtihanskamiehen jutut. Yritin olla nauramatta kahvimukiini.

Tällä päivällä on parasta olla jotain kunnollista tarjottavaa...

ps. kukako on maalivahtihanskamies? Hassu vanha setä. Tiedätte varmaan tyypin: tulee puhumaan ihan asiaakin, mutta rönsyilee ja sekoilee tarinasta toiseen, pääjuonena minä-ja-minun-hassunhauska-elämäni-ja-maalivahtihanskani-kautta-aikain. Eikä siitä varsinaisesta asiasta tule tolkkua koskaan.

edit:
olihan tällä päivällä tarjottavaa: herraHakkarainen soitti. Pitkä pätkänen edessä - toiveita jopa virasta.
Emme nuolaise ennen kuin tipahtaa, mutta juhlimme kuitenkin. Hurraa!