nyt on sitten nimi paperissa ja töitä tulevaksi vuodeksi... JOS työkkäri siunaa asian. PRKL että ne voivat sotkeutua kaikkeen - tässä kun on kyse työllistämisjutusta, ja työkkärillähän on niihin sana jos toinenkin sanottavana. En ole kysynyt, päteekö sopimus vaikka työkkäri ei osuuksia maksaisikaan. Toivottavasti. Voitonriemuinen tunne päättyi lyhyeen kun kipitin sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta työkkäriin.
Ärsyttää se fiilis, että työttömällä ei ole mitään oikeuksia itseensä nähden. Kauppatavaraa, tämän päivän orjiako olemme? Hain johonkin koulutukseen aikoinaan ja kun jostain työkkärin tiedostosta puuttui tieto siitä, että olisin kiinnostunut myös silloisesta alasta, en meinannut millään saada jättää hakemusta. Kaikista mahdollisista säännöistä eniten ottaa päähän se, että jos töitä tarjotaan, niistä ei saa kieltäytyä. Se sotii mielestäni kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksia vastaan. Jos minulle vaikka tarjottaisiin puhelinmyyntiä tai siivousta tai kokkausta? Tai automekaanikointia? Tai kirurgiaa? Tai pankkihenkilöyttä? Olisi aika ankeaa seistä leikkaussalissa veitsi käpälässä, että aloitetaanpa tästä tämä avosydänleikkaus. Ehkä voisin vielä osata auton avoinaisen kidan edessä pudistella päätäni, mutta pankkihenkilöyskin tällä numeroasenteella voisi olla aika tuhoisaa. Se tieto, että on otettava vastaan mitä tarjotaan, rajoittaa kyllä haluani hakea töitä kalastelumielessä.

Huomenna lähdetään lasten kanssa retkelle.

Tänään on vielä otettava kantaa siihen, lähdenkö herrakerhon kanssa kehittämispäiville. Kunpa tietäisin, onko hyödyn ja viihteen suhde fifti-siksti, vai onko kyseessä pelkkä huvi- /pelkkä hyötymatka. Veikkaan kyllä huvia. Ja saanko oman makuusopen? Ja millaiset ovat tarjottavat retkijuomat? HerraHakkaraista ihan hitusen taitaa kadehduttaa matkan kohde, taitaisi hänkin mielellään osallistua.
Olen kyllä hiukan imarreltu siitä, että pyysivät mukaan. Kuitenkin.

Ai niin, eilinen haasteottelu lapset-vanhemmat päätyi molemminpuoliseen voittoon eli tasuriin 1-1. Äitien superhypervaarallinen hyökkäysketju sai pojat enimmäkseen hihittämään puolihysteerisesti.
Ymmärsin aivan uudella tavalla säärisuojien merkityksen - sääressäni on pallon kokoinen ja -muotoinen mustelma. Sentään älysin pysyä poikien nappisten ulottumattomissa.
Luulen, että voisin pelata enemmänkin. Vaikka jossain puulaakijoukkueessa.