kaksi minuuttia ennen kotiinlähtöä...

ne uudenvuodenlupaukset puuttuvat edelleen! Pohdiskelin niitä tovin jos toisenkin, bussimatkalla ja suihkussa.
Haluan olla joka päivä kiitollinen lapsistani. Haluan muistaa, että olen kiitollinen, iloinen. Haluan muistaa, että he ovat tärkeitä.
Haluan muistaa että parisuhde on tärkeä. Että se on. Että me olemme.
Haluan, ettei arki upota, imaise minua sisäänsä niin että päivät vain vyöryvät ylitseni. Haluan elää ja tuntea sen.
Haluan olla läsnä kaverelleni ja ystävilleni.
Haluan huolehtia henkisestä hyvinvoinnistani.
Haluan huolehtia itsestäni. (Näin kolkyt-plus kypsässä iässä olen jo saanut hankituksi elämäni ensimmäisen ryppyvoiteen...)

Eiköhän siinä ole tavoitetta tulevalle vuodelle.
Ja tietysti ne Adrianmole-lupaukset: en ala tupakoida, en lisää alkoholinkäyttöäni, autan köyhiä ja tietämättömiä...