Tässä aamussa meni asia jos toinenkin nurinkurin. Aamun aluksi päjäytin yövoiteet naamaani. Sen perään kieputin Isoveljen asentohuimauskieputukset juuri täsmälleen väärään suuntaan.
Päivä on alkanut joskus paremmissakin merkeissä.

Työpäivän huipennus tähän mennessä on ollut se, kun kävimme yhdessä UPM:n kanssa tilaamassa muistokimpun ja valitsemassa adressin.
"Mistä sellasia oikeen saa?" - miehetkö avuttomia?

*

Eilinen meni kokoustaessa: ensin Työ2:n asioissa ja sen jälkeen koulun vanhempainyhdistyksen asioissa. Olen tietämättäni viimeiset kaksi vuotta kuulunut vanhempainyhdistyksen johtokuntaan - ja suuruudenhullu minäni alkoi heti suunnitella merkittäviä parannuksia yhdistyksen toimintaan, kunhan kehityksen jarruna olevat 6-luokkalaisten äidit saadaan pois tieltä.
Ihan kun ei töissä jo olisi tarpeeksi säätämistä - täytyykö sitä vielä tällaisestakin ottaa ylimääräistä säätämistä ja iltamenoa itselleen?!

Tälläkin viikolla melkein joka ilta menoa: tänään koulutusta, huomenna Työ2:n asioita.