tiistaista tuli lorvipäivä. Isoveli valitti yöllä ja aamusta huimausta, hikoilua ja huonovointisuutta. Vointi koheni päivän mittaan - luonnollisesti, mutta lorvipäivä siitä joka tapauksessa tuli.
Suru-uutisen kuulin kun kävin Isoveljestä puhumassa kouluterveydenhoitajan kanssa: se ihanan ihana, tunnollinen ja asiamme omaksensa ottanut terveyskeskuslääkäri oli - luonnollisesti - lähetenyt erikoistumaan. Tietysti, hyvä lähtevät aina. Olemme omalääkärittömiä.
Olen vilpittömän surullinen - olo oli turvallinen kun tiesin, että sekä lasten asiat että omat vaivani olivat hyvässä hoidossa ja vieläpä julkisella puolella.
Jo toinen suurta luottamusta herättänyt lääkärimme...vaikka ymmärränkin paremmin kuin hyvin miten rankkaa voi olla työskentely alueemme terveyskeskuksessa.

**

HraHakkarainen - tuo siunattu mies - yllätti minut seisovilta jaloilta maanantaina.
Tulin kotiin, kokkasin ja huokailin ja kokkasin, ja aina kun ehdin vedin vaakatasoon sohvalle. HraHakkarainen itse oli iltariennoissa ja lapset olivat lapsia. Kuten aina.
Ehdin olla kotona hyvinkin kolmatta tuntia ennen kuin minulle tuli asiaa makuuhuoneeseen:
uudet patjat!
se siunattu mies oli hankkinut meille uudet patjat!
Ovat ekologiset, ergonomiset ja vaikka mitä hienoa.
Johan tuo vanha matrassini olikin sivuuttanut rippikouluikänsä ja läheni kovaa vauhtia kypsää varhaisaikuisuutta.
Ainoa velvoite joka patjoihin kuulemma liittyy, on se että minä hankin kunnon petarit.

**

Työrintamalla pitää tohinaa: on kokousta ja käyntiä, pöytäkirjan tekoa ja uuden esityslistan laadintaa.

Huomenissa lääkäri.

Lapset tulivat julmetun kateellisiksi uusista patjoista: hekin haluavat sellaiset ihanan kylmät uudet patjat.
Nämä meidän uutuutemme kun olivat tuulettumassa parvekkeella.