Pohdiskelin eilen sanaparia "luonnollista ja kaunista" - mistä johtuu, että siinä tuntuu olevan jonkinlainen ristiriita?
"Synnytys on kaunista ja luonnollista"
Luonnollisesta tulee mieleen leijonaperhe tappelemassa haaskasta: laumahierarkia, vahvimman selviäminen, henkiinjääminen, savanni.
ja kaunis on ilmiselvästi jotain esteettistä.

Synnytys on kaikkea muuta kuin kaunista ja luonnollista -se on hengästyttävää, aaltoilevaa, väistämätöntä ja peruuttamatonta, se on hikistä, vellovaa, poispyristelemätöntä, omituista, kauhistuttavaa, avuttomuutta herättävää, tyydyttävää...
Kaunista on ehkä se hetki jolloin vastasyntynyt avaa silmänsä ja otsa kurtussa ihmettelee, mihin on joutunut. Luonnollista synnytyksessä on ehkä sen peruuttamattomuus, väistämättömyys.

***

Pikkusiskon omatoimipuhe on taas muuttunut papukaijamaiseksi toistoksi: katseltiin yhdessä muumikirjaa ja minä tenttasin: "kukas se tässä on?". Pikkusisko vastasi "kukas. 

 Tähän asti Pikkusisko on ruokailun päätteeksi kiittänyt "kooho", nykyään ruokailu päättyy "kookos".
***

haluaisin oppia linkittämään kiinnostaviin blogeihin: osaako joku antaa vihjeen, mistä löydän ohjeet?