lapsukainen on terve taas ja minä verstaalla pitkästymässä taas. Luulin eilen, että minulla on tänään paljon töitä.
Luulin väärin.

Eilen iltapäivällä Isoveli oli taas oma touhukas itsensä, ja illansuussa passitin hänet jo ulos mellastamaan. Koulun Halloween-tapahtumaan en häntä periaatteesta lähettänyt.
Ja sillä aikaa kun lapsukainen touhusi pihalla, menin kauppaan ja tein anteeksiantamattoman teon.
Ostin hänelle uudet kengät.
Ja uhkailin häntä vanhojen rakkaiden kenkien poisheittämisellä.
Ne ovat niin ihanat, niin puhkileikityt, pohjista niin hyväksi liutetut, niin oikeiksi muotoutuneet ja niin löyhkäävät tossut.
Ja niissä on jotain sellaista, jota minun ostamistani tossuista puuttuu.
Tarrat.
Istuimme aamulla eteisessä, napero synkkänä ja minä päättäväisenä ja solmimme kengännauhoja.
Kyllä hän taidon osaa. On vain vähän kömpsy sormistaan ja siksi niin haluton.
Itseasiassa tekoni oli tuplasti anteeksiantamaton: ostin nimittäin kahdet tossut. Ja (hah-haa, synkkää naurua) tänään pakotan hänet kanssani kauppaan vaihtamaan epämieluisat uudet tossut mieluisampiin.
Olen satavarma siitä, että lapsukainen - itsekseen kouluun lähtiessään - on tuhnannut jalkoihinsa vanhat rakkaat riutuneet lääpyskät.
Jotka ihan oikeasti löyhkäävät pienen pojan retkiltä syksyisessä metsässä, jalkapallokentillä ja koulunkäytävillä. Puistattavaa.

**

Huomenna suunnistetaan Tampereelle nääs, meinaan vaan juhlimaan syntymäpäiviä nääs.
Juhlinnan kohde haluaa viettää syntymäpäiviään "matkoilla" - kaipa Tampere ajaa sen asian.
Pikkusisko on huoleton: "teilleioo mitään hätää, kunmä puhun tampereen kieltä"

**

Tänään aion karata töistä kamalan aikaisin. Täytyy valmistautua matkaan nääs.