...on enemmän kuin ärsyttävää maata hereillä pimeässä kun kaikki muut nukkuvat onnellisesti. Silmissä kaihertaa, mutta uni ei vain tule. Pitkin päivää silmien taakse asettuu terävä pieni kipu ja kaikki ottaa päähän ihan varmuuden vuoksi.
ja valivalivalivali.
Mietin siinä piehtaroidessani, mistä kirjoittaisin tänään.
Ajattelin että kirjoitan vauhdikkaan ja iloisen pakinan jostain säkenöivästä aiheesta, esim. ruuan hinnan noususta.
Mutta jos nyt edes yrittäisin, siitä tulisi kitkerä ja katkera ruikutus keskituloisen pienen suurperheen (vai olemmeko suuri pienperhe?) ruokaostosten tekemisen vaikeudesta. Niin että en kirjoita.

En kirjoita myöskään, mitä Isoveljen todistuskorvike-arviointikeskustelussa eilen illalla puhuttiin.
Yritin eilen ja edellispäivänä opettaa Isoveljelle virkkausta. Mutta kun minä olen erikätinen ja Isoveli normaalikätinen, niin eihän se aivan luonnistu. Lopputulos näyttää tällä hetkellä siltä, että aivan lähipäivinä oveni takana on äimistynyt käsityönopettaja, joka tulee silkkaa uteliaisuuttaan katsomaan, miten on voinut peruskoulun läpäistä niin omituisella virkkausotteella. Ja millainen edesvastuuton vanhempi edes uskaltaa yrittää moisen siirtämistä jälkikasvulle.
Isoveli pitää kyllä koukkua sievästi kädessään, mutta muodostaa silmukat vähän samaan tapaan kuin sormivirkkauksessa. Tekniikka on oivallinen hienomotorisesti kömpelölle naperolle vielä ketjusilmukkavaiheessa: siistiä jälkeä syntyy kohtuullisessa vauhdissa, mutta sen monimutkaisemmat rakennelmat eivät tule onnistumaan.
Täytyy pyytää konsultaatiota joltain normaalikätiseltä henkilöltä.

En kirjoita myöskään siitä, mitä selvisi tulevista ekaluokan opettajista tässä samaisessa arviointikeskustelussa.

Enkä mistään muustakaan.
valivalivalivali.