kotiuduin eilen illansuussa lähijaksolta.
Kulttuurishokki! Kun viettää muutaman päivän hyvin tiiviisti melko suljetussa yhteisössä, yhden ja saman porukan kanssa eikä ole oikeastaan missään kontaktissa ulkomaailmaan ja sitten tulee kotiin... Ihanko totta täytyy itse laittaa ruokaa? Oliko niitä lapsia muka lähtiessä noin paljon? Täälläkö asun? Ja kuka on tuo mies?
Kotiintulo on mukavaa.
Maailmallaolokin on mukavaa.
Sain taas paljon uusia ideoita, ja olen satasella lähdössä mukaan taas yhteen (toivottomaan) hankkeeseen. Toisilla meistä on ilmiömäinen kyky hankkia itselleen vaikeuksia.

*

Nyt aion orientoitua vain joulun lähestymiseen.
Sunnuntaina aloitamme lasten kanssa "joulupaaston": pelit pannaan jouluun asti pois.