kyllä tästä kissahörhöilystä on nyt tullut ihan lopullinen painolasti. Ajattelin, että se tästä vielä itsekseen menee ohi, vaan ei. Heti kun on ylimääräinen hetkonen aikaa, seikkailen katselemassa kissojen kuvia (kyllä tämä moderni nettiaika on sitten kätevä!) ja istun käsi poskella haaveksimassa kissoista. Pitäisi kai ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistella vähän: mitä tyhjiötä tässä yritän täyttää? (tätä tietenkin)
Aikani googlailtuani totesin, että Leevinkäisen kasvattajatkin ovat vielä täysillä toiminnassa mukana, ja sain väkerrettyä heille viestiä, johon tänä aamuna tuli ihanan höntyilevä vastaus ("meilläkin on pentuja nyt tulkaa katsomaan jos kiinnostaa, asutaan nykyään vähän lähempänä teitä.").
Kiinnostaa kovasti paljon enemmän kuin mikään aikaisempi pentu, vaikka sitten väri onkin "väärä".
Olipas noloa: piti oikein kaivaa EMS-koodin avain esiin, kun en enää muistanut, miten kisukoodeja tulkitaan. Ennen nekin muistin, tai ainakin osasin vähän sijoittaa oikeaan suuntaan.
Harjoituksen vuoksi: Leevi on MCO ns0922 - eli hopeatabby-valkoinen. Rapsus oli MCO n23 - eli ruskeatiikeri. Ja kansankielellä: Leevillä on valkoinen kaula ja masu, isot mustat läikät kyljissä ja hopeanharmaita raitoja. Rasmus oli ruskea-mustaraidallinen. Söpöin piirre Leevissä on vaaleanpunaiset tassut, jotka palelevat pakkassäässä, eli parvekkeella ei voi viettää sekuntia pidempiä aikoja.
Rasmus näytti kiukkuiselta ilvekseltä isoine tupsukorvineen. Leevi näyttää delfiiniltä: sen suupielet hymyilevät samalla tavalla. Ja coonit yleensä näyttävät vähän höpsöiltä, hiukan pöllähtäneiltä.

Leevi on viime viikkoina kehittänyt uusia viehkoja tapoja.
1. Makoilu keskellä aamupalaa. Muuten Leevi ei tule pöydälle, mutta aamulla sen on maattava keskellä pöytää ja karisteltava karvojaan aamupuuroon. Se käy puskemassa kaikki pöytään tulevat eikä hievahdakaan pois. Sitä pitää tyrkätä takapuolesta ja silloinkin se korkeintaan valloittaa jonkun tyhjäksi jääneen paikan - jopa Pikkusisko hallitsee sanonnan "kun pehvansa nostaa, niin paikkansa menettää" - kissalle.

2. Iltapalan napostelu: Leevi on päättänyt että minun iltapalani on myös hänen iltapalansa. Kunhan vain tarjoilen kevytkinkkua. Juusto on yök. Ja kinkku ei saa koskea juustoon.
Mutta jos kinkkuleipä jää illalla vahtimatta, on sen kimpussa nälkäännääntyvä kissa.

Leeviltä puuttuu Rasmuksen yötapa: Rössillä oli tapana jossain vaiheessa yötä herättää minut tiukalla tuijotuksella ja vihjata, että on vessakäynnin aika. Häntä majesteettisesti pystyssä se johdatti minut vessaan ja vessasta keittiöön - hento ja poloinen kisuparka tarvitsi yöpalaa, eikä voinut mennä sitä yksin syömään. Minun tehtäväni oli kompuroida sen perässä ja yrittää olla astumatta sen päälle ja juoda lasillinen vettä.
Epäilin monta vuotta kärsiväni ties mistä munuaisvaivasta, kunnes tajusin, että kissa on koulinut minut yökouhkaajaksi. Nykyään yöherättelystä vastaa Pikkusisko. (tätä kutsutaan delegoinniksi)

**

Ei tästä mitään tule.
Tää on vissiin kissaruttoa.

Piällysmiäs tulee kohta hakemaan liikelounaalle. Kyllä on viilee olo. Olen viilee kuin jääkarhun kulmahammas.
(tiesittekö muuten, että Piällysmiähelläkin on kaksi kissaa?)