Isosisko johtaa perheen viileystilastoa: lämpötila ilman kuumelääkitystä normaalinen. Perheen kuuminta hottia edustaa tällä hetkellä Pikkusisko, joka kainalosta mitattuna kellotti ihan kelpo lukemille ja huusi päälle "älä laita mulle sitä kuumelääkettä!" Ähäpiti, laitoinpas.
Isovelikin päätti illalla alkaa osallistua sairasteluun ja nostatti tehokkaat lukemat, joilla tosin pysyi kuumuustilaston kärjessä vain lyhykäisen tovin.

Eilinen oli piinallisen kiva päivä: siinä iltapäivällä kun tauti jyllersi voimallisimmillaan, yritin myös saada jotain ruuaksi kelpaavaa aikaiseksi. Organisoin lapset maalaamaan sormiväreillä. Maalauksista tuli viheriäisiä - käytön puutteessa purkkeista suostuivat ulostautumaan ainoastaan sininen ja keltainen. Isoveli maalasi yhden kuvan ja osasi mennä itse käsipesulle. Minä pilkoin sipulit ja palsternakan ja porkkanan. Isosisko maalasi yhden arkillisen ja meni kutakuinkin omatoimisesti käsipesulle. Minä paistoin lihasuikaleet ja aloitin kastikkeenteon. Pikkusisko halusi maalata, lopettaa maalaamisen ja maalata vielä. Minulla oli kastike kriittisessä pisteessä. Isoveli halusi ruokaa. Pikkusisko halusi teltan ja suihkuun. Minä halusin tehdä kastiketta ja keittää spaghettia. Isosisko halusi syliin. Minä halusin ehtiä tehdä edes yhden asian alusta loppuun. Isoveli halusi maksamakkaravoileivän. Pikkusisko halusi kylpyyn ja potalle ja maalaamaan. Minä halusin huutaa suoraa huutoa.
Sain kastikkeen valmiiksi, spaghetit kiehumaan ja luovuin vihersalaatti-ajatuksesta. Lupasin Isoveljelle että ruoka on valmista tuossa tuokiossa, pesin Pikkusiskon kädet, ja panin musiikin oikein kovalle. Valahdin keittiön lattialle, otin syliin kaikki jotka mahtuivat ja halusivat. Sitten lauloimme oikein kovalla äänellä musiikin mukana.

**

Iski kriisi: olen muutaman vuoden päästä puolivälissä neljääkymmentä.
Toivuin kriisistä: sehän onkin kaksikymmentä! Kaikki siis hyvin ja olen edelleen teiniäiti.