monenlaisia asioita sitä tulee elämässä ihmeteltyä.
Miksi aina kun koulussa on jotain juhlantynkää, pitää ottaa evääksi karkkia? Tai ei tietenkään pidä, mutta saa ottaa karkkia noin kahdella eurolla. Aika mielikuvituksetonta juhlimista.
Miksi tonnikalasalaatti on niin hyvää?
Käytettyäni joitakin minuutteja legendaarisen vauvalehden keskustelupalstan tutkimiseen ihmettelin myös, miksei liukumäkeä saa kiivetä vastakkaiseen mäkipuolelta ylös, jos ei ole muita liukujia? Miksi nainen on naiselle susi ja mistä kumpuavat ahdasmielisiin sääntöihin takertuvat ihmiset?
Ovatko nämä sellaisia itse, etteivät koskaan edes keskellä yötä autiota ja hiljaista katua ylittäessään mene päin punaisia vaan odottavat kunnes valo on vihreä?

Aika paljon mietin sitä, millaista kaksinaismoraalisuutta oikeasti liittyy kasvatuskysymyksiin. Lapsilla on karkkipäivä tai ne eivät syö karkkia ollenkaan, mutta äidillä on salainen karkkijemma? Lapsi käyttää kypärää pyöräillessä, vaan eivät vanhemmat? Vain suuria linjoja esiin nostaakseni.
Samaisella legendaarisella palstalla pohdittiin myös päivärutiineja - joku äiti kertoi perheensä päiväjärjestyksestä. Oli karkkipäivä, ruutuaika, kotiintulo arkena seitsemältä ja nukkumaanmeno kahdeksalta. Ihan järkevää, jos minulta kysytään - mutta naisjoukkio hyökkäsi kiivaasti kimppuun syyttäen äitiä pilkutarkasta natsismista. Jos en aivan väärin lukenut.

Liukumäkikeskustelussa ne lapset, jotka saivat vapaasti ilman sääntöjä kiipeillä ylös myös mäkipuolelta leimattiin vapaan kasvatuksen uhreiksi ja tuleviksi näpistelijä-heroinisteiksi.
Nukkumaanmenoaikakeskustelussa tarkkaa nukkumaanmenoaikaa noudattavat lapset tuomittiin ahdasmielisen kasvatuksen uhreina heroinisteiksi, myymälävarkaiksi ja potentiaalisen itsetuhoisiksi tyypeiksi.
Loistavaa naiset - loogisen päättelyn riemuvoitto!

Rutiineja vastustavat vanhemmat vetoavat luovuuteen - eivätkä huomaa, että nykypäivän länsimainen elämä on väistämättä täynnä erilaisia lähestulkoon rituaalisia rutiineja. Myös se on elämää jaksottava rutiini, jos joka päivä istuttaa lapset pikkukakkosen eteen.
Ja aamua seuraa väistämättä ilta. Ainakin täällä maapallolla.

Lapsiperheen elämä on täynnä erilaisia yhtälöitä.
Jos koulumatka kestää parikymmentä minuuttia ja koulupäivä alkaa kahdeksalta ja lapsen aamutoimet kestävät noin tunnin rauhallisella tahdilla suoritettuna, on hänen herättävä (humanisti laskee sormin) puoli seitsemältä. Kouluikäinen tarvitsee unta ainakin yhdeksän tuntia, eli hänen on mentävä nukkumaan viimeistään puoli yhdeksältä. Jos iltatoimet kestävät kestävät tunnin, on sisään tultava viimeistään puoli kahdeksalta, mutta koska alaovi menee lukkoon seitsemältä, on se ihan yhtä hyvä aika.
Ja jos näistä ei saa aikaan toimivaa rutiinia, on kyllä järkipäässä jotain vikaa.
Se on tietysti eri asia, tuijottaako vanhempi ahdistuneena kelloa ja saa hepulin jos minuutintarkka aikataulu menee sekaisin (tuijottaa ja saa!)
Noin yleisesti ottaen olen totaalisen kykenemätön suunnittelemaan elämääni enemmän kuin kaksi päivää eteenpäin, mutta kyllä sitä nyt joku ryhti ja rytmi pitää olla!

Ja mitä siihen liukumäkeen tulee...viisivuotiasta voi vielä käskyttää ja joutuu vähän vahtimaankin, mutta yritäpäs pysyä kymmenvuotiaan perässä ja ehtiä joka kerta kieltämään että äläpä nyt kipua siitä mäkipuolelta vaan liu'u nätisti alas.
Kyllä se viimeistään koulumatkalla käy salaa kokeilemassa, miltä tuntuu kiivetä mäkeä ja liukua rappusia.

Jotain suhteellisuudentajua!
Tiedän ihan varmasti, että olen suorittava äiti, mutta pyristelen siitä eroon minkä kerkeän. Ja olen varmaan ajautumassa toiseen ääripäähän. Silti olen melkein kauhistunut siitä, millaisia suorittamisen paineita äitiyteen kohdistuu, ainakin näillä keskustelupalstoilla.
Onko meiltä terve järki niin hukassa?

Huolissani olen myös siitä, että koulukiusaamisella on piilohyväksyntä. Isoveljen opettajan näennäisviaton kommentti: "hän on hyvin erikoinen lapsi, jossain toisessa yhteisössä hän olisi varmaan silmätikkuna" kulkee hyvin rinnan muutamien muiden äitien lapsistaan saamien kommenttien kanssa. Erilaista lasta saa vähän nokkia. Tai lapsi täytyy samanlaistaa.
Eikö jokaisella lapsella ole oikeus olla oma itsensä ja siitä huolimatta käydä koulunsa turvallisesti?

*

Jospa tekis vähän töitä, eikä ahdistuisi äitiyden suorittamisesta.