mistäköhän tänään juttua repisi?

Katseltiin Pikkusiskon kanssa valokuvia viikonloppuna: se on ihan ylivetohupia kimulin mielestä. Ensin katseltiin Isoveljen vauvakuvat. Siellä oli pieni napakka poikanen ja nuoret epävarmat vanhemmat. HerraHakkaraisella oli omituinen tukka ja minulla kummallisia vaatteita. Nuhjaantunut villatakki, epämääräisesti sinisen ja lilan väliltä, reikä olkasaumassa.
Sitten katseltiin Pikkusiskon vauvakuvat, sairaalakuvat ja kaikki. Taas kun ollaan tässä vuodenajassa, kaikki muistot palautuivat niin elävinä mieleen. Mutta ahdistus on jäämässä jonnekin matkan varrelle. Viimeisenä katseltiin Isosiskon vauvakuvia: iloinen hymyilevä pikkutyttö tirvistelemässä suoraan kameralle.
Missä vaiheessa ne ovat noin kasvaneet?
Kun herraHakkarainen lähti Isoveljen kanssa pelaamaan, ulvoin perään: "tuo mulle vauva!" Pikkusiskoa nauratti, moneen kertaan pitkin iltaa hän varmisti, että äiti tarvitsee vauvan.
Kanavoin yltyvää vauvakuumetta seikkailemalla kissayhdistysten sivuilla ja löysin meille täydellisen kisuliinin - ja sain melkein herraHakkaraisen innostumaan asiasta! (vauvakuumeesta hänet kuulemma paransi Pikkusisko...) (minä en ole parantunut, olen lisääntymiskiellossa. Sen keksi lääkäri. Voi räkä!)

Pikkusiskolle on tullut uusi tapa. Aina kun jotain mukavaa tapahtuu, hän hyppii tasajalkaa ja huutaa "hippii!"
Oma pikkusiskoni teki ihan samaa.

Päiväkodin joulujuhlat ovat tällä viikolla. Olen jo valmiiksi niin liikuttunut, etten oikeastaan edes pysty ajattelemaan koko juhlaa. Erikseen on vielä jouluhartaus - yritän ehtiä sinnekin, Isosisko on kuulemma "Marja", arvatenkin joku mukava poika on "Joosas" /"Foofef". Se liikuttaa melkein enemmän kuin tuo joulujuhla. (nämä liikuttavat termit ovat Isosiskon suusta parin vuoden takaa)

Koulun itsenäisyysjuhlassa oli jaettu kunnianosoitukset luokkien hyvinkäyttäytyville oppilaille. Varmaan arvaatte, mihin tämä johdanto on viemässä...
Herää vain yksi kysymys: kaikkien niiden episodien jälkeen, joita tänä syksynä on ollut (ja joista on tietysti visusti vaiettu täällä): millaisia ovat luokan muut oppilaat, jos Isoveli on hyväkäytöksisin?
(kykenen hädin tuskin kätkemään suunnattoman äidinylpeyteni)

taidan mennä taas katsomaan kissasivuja. Jos vaikka saisin herran ja hidalgon vakuutuneeksi siitä, että talo ilman vielä yhtä elättiä, on liian tyhjä.