Juuri ja juuri torstain puolella. Tämä on ollut melkein liian puuhakas päivä. Tai ei oikeastaan puuhakas, puuhakas on jotenkin positiivinen ja aikaansaapa. Tänään on ollut täysinäinen päivä.
Aamulla menin töihin nakuttelemaan numeroita. Määrä, joka tavallisena päivänä olisi vienyt tunnin, vei nyt kaksi. Kone jumitti ja lopulta tuli kiire hakemaan lapsia kesäkerhosta. Siispä, voi räkä: huomennakin täytyy raahautua verstaalle. Jatkamaan niitä (valinnainen rumasana) numeroiden nakuttelua. Siinä sivussa väsäsin tiedotteen - se oli pakko tehdä tänään - ja kun hosuen tekee, tulee nutipäitä kakaroita, vai miten se meni? Harmittaa. Parempaankin olisin pystynyt.
Lapset kotiin kesäkerhosta - koko nelikko ylikierroksilla. Minä siinä vaiheessa väsynyt ja ärtyisä työn keskeytymisestä, nälkäinen ja kahvittelematon.
Ja kuten asiaan kuuluu, bussipysäkillä seisoo juuri sellainen kaikkien äitien kauhu. Pinkeänsievä isoäitis-ihminen, jolla kärryissä kaksi moitteettoman siistiä tenavaa yhteensopivissa puvuissa, käpälät siivosti sylissä. Nelikko liehui kuin viimeistä päivää - kiipeili puihin, säntäili ympäriinsä ja nauratti toisiaan hillittömillä jutuilla. Jonain toisena hetkenä se olisi ollut mielestäni ymmärrettävää, hauskaa, olisinpa saattanut itsekin heittää vitsin taikka toisenkin, vaan tänään. Nälkäisenä ja ärtyisänä kuvittelin tuntevani isoäitisihmisen pistävän tuijotuksen ja melkein näin pään yläpuolella puhekuplan "eikö nää nykyäidit saa kakaroitaan kuriin. onpas rajattomia lapsia, onneksi ei vaan nää meidän kullannuput" kaiken kruunasi kun isoäitisihminen soitti söpölasten kotijoukoille ja varmisti "kai teillä on kosteuspyyhkeitä, näkisitpä tään justuksen naaman, se on ihan kaamea" . Ehkä, jos suurennuslasilla olisi tihrustanut. Nelikko oli hikinen, pölyinen ja eväitäsyöneen näköinen. Kummikimulilla oli sylillinen kukkia juurineen. Isosiskolla roikkui reppu vinossa. Isoveljen lippiksessä oli hikipölyraitoja ja pojan naama oli aivan tähmässä. Kummikimulin veljellä oli täysi vauhti päällä muuten vain. Bussissa onneksi porukka pysyi istuallaan ja kotiinkin päästiin asiallisesti.
Ja pomppiva sovinisti oli tehnyt ruuan valmiiksi.

HerraHakkarainen on siis mökillä.
JA meillä oli tietysti jalkapalloakin tänään.
Pikkusisko on jotenkin alkanut sietää isän poissaoloa: ensin maraton ja nyt tämä mökkipuuska. Ilta sujui jo ihan rutiinilla. Mutta Isosiskolle isän yökyläily käy voimille, illalla itketti vähän kun "isä on aina poissa, ensin se nukkuu laivalla ja nyt mökillä"
Lapset ovat niin tottuneita siihen me molemmat olemme saatavilla. Tai ainakin yöt kotona.

Telkkarista tulee sydäntäsärkevä dokkari dementiasta.