olen viimeisen pariviikkoisen ollut niin tohkeissani työllistymisen mahdollisuudesta. Potentiaalinen tuleva työnantaja sanoi puhelimessa: "ei se ole tyypistä kiinni, se on kiinni rahasta". Niinpä. Onko sumplimisen mahdollisuuksia ja millaisia?
Milloin opin sen, että elämän lyö aina kasvoille ja lujaa? Sen, että aina joku tulee ja nykäisee maton alta? Tai edes sen, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja ylpeys käy lankeemuksen edellä.
En jaksa uskoa mahdollisuuksiini. Toisia sentään onni potkii - se on hieno juttu!
Olen alamaissa.