tahmea alku päivälle: nukuttiin liian pitkään. Tähän asti jo ainakin kuukauden ajan kauhukolmikko on tempaissut silmänsä auki jo 6.14. Tai ainakin hyvissä ajoissa ennen seitsemää, jonne olisi lupa /halu nukkua. Tänään Pikkusisko tuli viereen 5.36, torkahti ja kun lehti tuli, hän olisi mennyt moikkaamaan postinkantajaa. Väkivalloin kaappasin tytön viereen. Ajattelin, ettemme taida ehtiä enää nukahtaa. Sitten seikkailin hetken kuurojen ihmisten kanssa ja yritin opetella viittomista (miksi?) ja sitten kello olikin 7.41. Räpistelin rähmäsilmiä auki ja automaattiohjauksella puuronkeittoon. Etsin puurokattilaa tiskikoneesta, vaikka tiesin, että se on kaapissa, koska eilen syötiin uunipuuroa.
Pikkusisko sai hepulin kun HerraHakkarainen nousi.
Päässä kilkutti huomiokello - jotain muistettavaa oli päiväkodin ilmoitustaululla, mutta mitä? Aivan, metsäkirkko! Piti soittaa päiväkodille ja tarkistaa, mihin aikaan se on, ja ollaanko myöhässä pahasti /lievästi /ei ollenkaan. Emme olleet. Metsäkirkko onkin vasta päivällä. Eskarit siunataan koulutielle. Niiskutin itsekseni tovin jossain puurokattilan lähettyvillä, kun Isoveli selitti asiaa. Kysyin, tietääkö hän mitä se tarkoittaa. "että koulu alkais hyvin ja turvallisesti". Niinpä poikaseni.
Pukeminen oli normaalin tahmeaa.
Siirtyminen päiväkodille normaalia.
Päiväkodilla tultiin samaan aikaan sen äidin kanssa, jota mieluummin välttelisin, ja jonka pojasta soisin Isoveljen pysyvän erillään: pojat saavat aina aikaan tappelun /muita vaikeuksia. Kuuntelin puolikorvalla pojan äidin epämukavaa natkutusta muiden lasten täipäistä. ("ei saa leikkiä sen-ja-sen kanssa, koska sen veljellä on täitä päässä")
(Myönnetään, olin minäkin täihysteerinen, kunnes sain hamstrattua shampoota valmiiksi kaappiin. Tulen seuraavan kerran hysteeriseksi, kun näen täin, en huhupuheista. Ja sitäpaitsi, päiväkoti ei ainakaan ole maininnut epidemian jatkuvan)
Tulin töihin. Olen täällä.

**

Isoveli oli joutunut vaikeuksiin eilen. Oli heittänyt toista poikaa (ks. yllä) kivellä. Kahdesti. Ilmeisesti kyse oli leikistä, ei missään vihapäissään suikautuksesta, mutta silti. Tulin aivan pahoinvoivaksi pelkästä ajatuksesta. Holdasin poikaa puolisen tuntia ja yritin saada aikaan kypsää keskustelua aiheesta voimakkuus ja vahvuus ovat eri asioita. Luulen, että hän jollain tasolla ymmärsi sen. Ilmoitin, että sarjakuvien lukeminen loppuu nyt - tähän asti en ole halunnut puuttua hänen lukemisiinsa, mutta tällaisesta rajuuden ihannoinnista ja koviin eleisiin turvautumisesta huomaa kyllä, että hän ei vielä tajua sarjakuvatarinoiden olevan satua. Periaatteessa olen sitä mieltä, että poikien lukuharrastuksen kannalta on tärkeää, että lukea voi ja saa mitä tahansa. Äitinä päätin tässä kohdassa olla asiantuntijan kanssa eri mieltä ja rajata hiukan vaihtoehtoja. En pidä tätä rangaistuksena (eri asia, mitä mieltä poika itse on) vaan suojatoimenpiteenä. Painajaisuniakin on viime aikoina ollut taas. Hassua kyllä, viime aikoina on luettu enimmäkseen Akuja - nekään eivät näköjään sovi meidän herkkiksille.
Pojassa oli riittävästi miestä kertomaan asiasta itse minulle ja vielä aamulla isälleen. Nirkoinen plussa siitä. Kasvattajana aion tulevina aikoina puuttua erityisen selkeästi kaikkinaiseen rajuun käytökseen ja väkivaltaan - siitä on paljon mennyt viime aikoina ohi. Terästäytymisen paikka äidilläkin.

**

Lähdimme siis illalla palauttamaan sarjiksia kirjastoon. Oltaisiin kyllä menty muutenkin, en viitsinyt sitä lapsille sanoa. Isot lainasivat kumpikin omilla korteillaan - tukimme lainaustiskin ainakin kymmeneksi minuutiksi kasoinemme. Isoveli lainasi dinosauruskirjoja ja jonkun salapoliisitarinan lukemaanopetteleville (en vieläkään oikein tiedä, kuinka sujuvasti ja ymmärtäen hän lukee). Isosisko lainasi Maikki Harjanteen Santtu-kirjoja ja ison Barbie-historian. Minä lainasin loput: Armi-kirjan Pikkusiskolle, Maisa-kirjoja, Vesta-Linnean, Nalle Puhin ja ties mitä. Kaksi kassillista. Loppuilta oli hyvin rauhallinen ja muutamasta Isoveljen kommentista saatoin päätellä, että puhuttelu oli ainakin jollain tasolla mennyt perille.

**

Miten pitkälle tänään pärjään mantsuriinilla ja kahvinkokkareella?
(toim. huom. mantsuriini =mandariini /satsuma /klementiini, kuka niistäkin selvän ottaa?)