pakko pitää paussi: veivaan työ2:n loppuraporttia, ja ajatus katkesi kesken.
Eilinen herrakerho oli tunnelmaltaan omituinen, ja ajauduin (kukaties syystäkin) aivan valtaisaan huonon työntekijän kriisiin. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että herrakerho alkoi aivan yllättäen ja puskista puhua kokopäiväistämisestäni. Ilmoitin että mikäettei, kunhan tuntimäärä ei ylitä 30h /vko. Olisin kyllä ihan tyytyväinen nykytilanteeseenkin, mutta rahalle ei parane sanoa ei.
Henkisesti olen tällä hetkellä ovenraossa. Jos jotain kiinnostavaa tulisi vastaan, harkitsisin enemmän kuin vakavasti. Toisaalta saavutetut edut ja työn laatu puhuvat vahvasti herrakerhon puolesta.
Olen myös pohtinut itsenäisten opintojen mahdollisuutta, opiskelua omaksi iloksi.
Myönnetään: olen muutosvastarinnassa. Työkuviot muuttuvat syksyllä, halusinpa tai en, ja luultavasti kanavoin huolestumistani siihen.
Jänistän tulevaa tuntematonta. (minäkö turvallisuushakuinen?)

Kotioloista en mitään tiedä: hraHakkarainen vastaa päivätoiminnasta, ja kun eilen iltapäivällä tulin kotiin, hajosi lapsilauma ympäriinsä lähitienoille. Kun palasin herrakerhosta, oli populaatio vaakatasossa.
Sänkyni vierestä löytyi tärkeä asiakirja prhkokus: Um ei, wii joo, le joo. HraHakkarainen tulkitsi aamuisen perhekokouksen äänestystuloksen: ei ulosmenolle, joo wiin pelaamisella ja leikille. Olivat kuulemma olleet mamman ja pappan luona leikkaamassa nurmikkoa ja syömässä kaurakeksejä.
Prhkokusen pöytäkirjan oli laatinut Pikkusisko.

*

Luin eilen loppuun Gary Chapmanin Rakkauden kieli. Lukuvinkki löytyi Paremman avioliiton rakkauspankista, joka itse asiassa näytti hyvinkin vahvasti pohjaavan tähän teokseen. Toistoa siis, mutta ihan lukukelpoinen - joskin toimitustyötä vajaa - kirja.
Rakkauspankki on suomalaisempi, nykyaikaisempi ja laajempi. Chapmanin kirja on nopealukuisempi, pelkistetympi.
Kummallakin teoksella on tilauksensa ja paikkansa, mutta itse pidin Chapmanista ehkä enemmän - yksinkertaisuutensa ja yhteen asiaan keskittymisensä vuoksi.

*

olen sekoillut tänään enemmän kuin tarpeen olisikaan.
Milläs pääsen takaisin ruotuun taas?