työtä riittää, aurinko paistaa, vointi on tyytyväinen. Mikäpä tässä ollessa.
Eilisiltana tunnelma ei ollut läheskään niin korkealla: laahauduin verstaalle pitämään palaveria, johon ei ilmestynyt paikalle ketään. Kyllä potutti, olisivat nyt edes ilmoittaneet!
Uhmamielellä uhosin että kostoksi yhteiskunnalle juon sormenkärjellisen viskiä iltani iloksi, kiperryn soffalle ja katselen Huonosti käyttäytyviä miehiä. En juonut. Käperryin. Katselin.

Olen viime aikoina kunnostautunut uudessa lajissa: lukemisessa silmät kiinni. Muuten mukavaa, mutta siinä vaiheessa kun kirja päjähtää naamalle, juoni käy jotenkin epäselväksi.

**

Touhukas viikko: harrastamme lasten vaihtoa lennosta. Monena päivänä.
Aamulla eteisessä oli suuri kohtaaminen, tyttöjä nauratti: "noi pussaa!" (uskokaa pois, se on syy hyväntuulisuuteeni!)

**

Isoveli filosofoi ruokapöydässä. Juttelimme uima-altaista ja kylpyammeista. Sanoin jotakin sentapaista, että olisipas mukavaa, jos meillä olisi kylpyamme. Pikkusisko intti: onhan meillä. (no joo, vauvanamme. Ja ei, en aio ahtautua siihen. Siinä on riskinsä.)
Isoveli: "Sit kun mä oon insinööri tai muu miljonääri, sit mä hankin sellasen limusiinin jossa on uima-allas takapenkillä"
Sitä odotellessa siis...

**

ps. ette muuten usko, miten lennokkaiksi tarinat muuttuvat kun niitä lukee silmät kiinni!