Taas on maanantai, se on aivan liian vääjäämätön lopputulos viikonlopun päätteeksi.

Emme juhlineet hääpäiväämme viikonloppuna.
Isosisko oli sitä mieltä, että hääpäivää pitäisi juhlia jollain tavalla ihan kahdestaan, johon minä kommentoin: "entäs kun kaksi lasta on sopinut kavereidensa kanssa juttuja meidän kotiimme ja yksi muualle. Mitä ne lapset sanoisivat, jos vanhemmat lähtisivät ravintolaan juhlimaan?"
"ne lapset sanoisivat näääfst", totesi Isosisko.
Söimme vähän paremmin. Raavin kasaan kakun, jonka lapset koristelivat. Kahvin ja kakun seuraksi lapset pitivät puheen ja onnittelivat (miten ne voivat olla niin fiksuja!?), tytöt kehittelivät tanssiesityksen kahvin jatkeeksi.
Hyvä niin.
Muuten viikonloppu meni heiluriovitunnelmissa: milloin kukakin ties kenen kanssa ramppasi sisään tahi ulos.

*

Isoveli ilmoitti jossain vaiheessa, ettei aio mennä isona naimisiin. Ei siltikään vaikka kun hän on kuuluisa ja rikas keksijäprofessori, joka keksii teleportaation, ja  hänen laboratoriossaan työskentelisi vaikka kuinka kiva ja fiksu ja huumorintajuinen tyttö.

Pikkusisko pohdiskeli biologis-maantieteellisiä: "äiti, siellä Aasimaassa ei sada koskaan. Siellä kasvaa akatemiapuita, joissa on isot piikit. näin isot"

*