ei niin kerrassaan mitään sanottavaa.
Isot saivat sikapiikkinsä eilen. Isosiskon kättä särki. Isoveli nukahti jo ennen yhdeksää.
Tuhtia tavaraa.

Lasten pitäisi huomenissa lähteä leirille, isojen leirikeskukseen ja Pikkusiskon isovanhemmilleen. En osaa oikein suunnitella mitään omaa ohjelmaa. Pohdiskelin kaksi minuuttia jonkinlaista joululahjojenostelukierrosta.
Voisi olla järkevää.
Mutta olenko itse järkevä? En tiedä.

Joulunodotukseen orientoituminen on oikein työn ja tuskan takana. Johtuuko se säästä? Vaiko pelkästään määstä? Tiedän että pitäisi kaivella esiin jouluvaloja, jouluverhoja, joulukaikenlaisia. Pitäisi suunnitella Jaakkotontun käynnit, varsinkin niiksi päiviksi jolloin itse olen muualla opiskelemassa.
Pikkusiskokin jo epäilee: Jaakkotonttu on joko äiti, tai sitten Isoveli. Voi se olla mummikin, jos se käy salaa päivisin meillä.
Haluaisin kulkea kohti joulua odotuksesta nautiskellen, riemuun valmistautuen.
Yksi vilkaisu kalenteriini riittää: kuljen kohti joulua rymistellen ja syöksähdellen.