Loma nimittäin.
Vielä tämä päivä - UPM lähti ruokatauolleen - ja sitten! (ai minäkö loman tarpeessa?!)
Olen mopannut verstaan lattian, vielä vähän siivoushommia - ja sitten! (kyllä, olen loman tarpeessa)
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olen aivan puhti poissa, olen ollut jo monta päivää.

*

HraHakkarainen taisi ottaa itselleen lomaprojektin. Inttämiseepos liikahti taas askeleen eteenpäin: kollega oli vinkkaissut, että kannattanee nyt vain pukata lapsi maailmalle, helpottanee työllistymistäkin pitkällä tähtäimellä. HraH vaaruu kahden vaiheilla - päästääkö käsistään kohtuullinen lisuri vai vielä puolitekoinen inttämiseepos. Tavoitteenaanhan on koko ajan ollut laskea maailmalle loistava tohtorointikirja. 
Tutkimustyö onkin ollut pitkään vaiheessa - palkkatyö on häirinnyt hyvää harrastusta. Tänä aamuna hraH puheli jo materiaalin aakkostamisesta, eilen oli ilmeisesti päivän mittaan käynyt kirjoittamansa läpi ja pohdiskeli sen printtaamista.
Minä mietin jo, mihin piilopirttiin suljen koko miehen pariksi viikoksi:  työ- ja perherauhan nimissä.
Olen enemmän kuin tyytyväinen, jos ja kun tutkimus - ja kirja - etenee, edes vähän. On sitä jo synnytettykin, minä olen samassa ajassa pukannut maailmaan kolme ihkaoikeaa lapsukaista (ja heittänyt kesken sen paperisen lapsukaiseni).

Enpä olekaan vuosiin, vuosikausiin ajatellut koko asiaa: sitä omaa paperista lapsukaistani. Enkä aio edes loman kunniaksi kaivella niitä papereita mistään salamyhkäisestä säilytyspaikastaan.
On aivan mahdollista että joskus tulevaisuudessa palaan vielä tutkimustyön maailmaan, mutta en tuohon aiheeseen. Jokin visio ehkä saattaa olla olemassa siitä mitä voisin haluta tutkia - mutta siihen on pitkä matka.
Ja mikä vapauden tunne, kun tiedän, ettei se ole mikään pakko!
Ei tarvitse pohtia rahoitusta, ei aikatauluja - jos siihen joskus rupean, teen sen harrastuksesta, mielenkiinnosta.

*

Jaa - kaikkea sitä intoutuu heikkoina ja hiljaisina hetkinään pohtimaan. Ryhdyn sulkemaan koneita - ja sitten!