Mistä tietää milloin poskiontelot vaativat erityishuomiota tohtoristasoiselta ihmiseltä?
Varsinkaan jos poskionteloitaan epäilevä henkilö ei saa kuumetta nousemaan edes uhkailemalla, kiristämällä, lahjomalla tai hieromalla mittaria.
Ontelotienoita lukuunottamatta vointi on hyvä, mitä nyt keskiraskasta keskiviikkoketutusta ilmassa.

*

Kotioloissa ei mainittavaa. Pikkusisko ilmoitti olevansa pikkutiikeri joka kilpailee raitarallissa. Isosisko otti normaalit läksypultit. Isoveli leijaili omissa mielikuvitussfääreissään. HraHakkarainen pohtii, vatvoo ja vatuloi tulevia työkuvioitaan.
Vanha Piällysmiäs kävi verstaalla pitkästä aikaa. Ei mitään mainittavaa siitäkään. Paitsi pohdintaa, vatvontaa ja vatulointia perimiehiseen tyyliin täälläkin.

*

Muistin lukeneeni viime viikolla vielä suosikkidekkaristini Lawrence Sandersin Etsivä Cone - joka ei ainakaan omasta mielestäni ole kirjailijan parhaasta päästä, mutta varsin luettava kirja siltikin.
Kuolemansynnit-sarja sekä kevyempi Archy McNally-sarja kuuluvat vakilukemistooni, vaikka toisinaan itsekin ihmettelen sitä, mitä järkeä on lukea dekkareita uudestaan ja uudestaan.
Luenpas sittenkin, ähäpiti!

Yritin aloittaa eilen Sanna Negusin Pidä hunnustasi kiinni, Fatima. En jaksanut innostua. Takakannen perusteella ajattelin, että kirjassa on kuvausta tämän päivän naisista, mikrohistoriaa, mutta enimmäkseen kirjassa käytiin melkoisella perusteellisuudella läpi historian tapahtumia ja henkilöitä jotka ovat johtaneet tämän päivän Egyptin nykyiseen tilaansa. Mikrohistoriat jäivät mikroskooppisiksi.
Silmäilin kirjan läpi ylimalkaisesti ja heitin sivuun; olkoon. En jaksa kiinnostua islamilaisen feminismin historiasta, oluen asemasta Egyptissä tai muistakaan sen suuntaisista asioista. Olen kiinnostuneempi ihmisistä ja yksilöistä.

Taidan jatkaa työkiukutteluani.