päivä alkaa olla pulkassa: olen onnistunut riipimään ja rääpimään ei-mistään tekemistä koko päiväksi. Jotenkin hämmentävää! Aika on kadonnut ja vaikka työtä ei muka ollutkaan, on sitä kuitenkin riittänyt täksi päiväksi. Vähän jäi huomiseksikin.

Illan herrakerho suuressa viisaudessaan päättää tulevaisuudestani. Saapa nähdä, mitä nuo keksivät. Jatkuuko - eikö jatku - millaisena jatkuu? Jääväsivät minut jo kokouksesta, joten joudun kärvistelemään kotosalla.
Kammottava ajatuskin, että työ ei jatkuisikaan, että aivan puskista tekisivät sellaisen päätöksen. Miten ikinä voisin olla täällä sen jälkeen sopimuskauden loppuun?
Rohkenin vielä pyydellä itselleni lisäkoulutustakin, että olisin kykenevämpi työhöni.
Saapa nähdä.
Jos en muuta ole elämässäni oppinut, niin sen kuitenkin että mikään ei ole varmaa ennen kuin se on oikeasti paperilla.

**

Viikonloppu oli mukavan rentouttava, löhöttiin kotona, oltiin ulkona, Isoveljen kanssa pyöräilimme kaupunkiin asti kirjastoon. Siinäpä kai nuo tärkeimmät tapahtumat.

Vähänkö olen kateellinen kun koko muulla laumalla alkaa muutaman päivän päästä loma - ja minä vain hikoilen täällä verstaalla tuskissani?

*

Minä päivänä oikein kannattaisi viedä päiväkodintätien kiitokset kuluneesta kaudesta? Kevätjuhlaan ei ainakaan kannata, kun lähdemme sieltä raketin lailla kohti koulun juhlia. Tytöt päättivät, että meidän aikuisten kiitosten lisäksi leipovat pullapitkot koko ryhmälle.
Olen jotenkin päätynyt sellaiseen lopputulokseen, etten viitsi mitään kipposia ja kupposia noille opettajahenkilöille ostella, enkä kukkasiakaan. Opetus /päivähoito on kuitenkin heidän työtään, ja siitä palkkansa saavat. Eipä tänne minullekaan kukaan kukkasia tuo onnistuneista nakutteluista. Harva kerran vuodessa muistaa lähikaupan kassatätiä tai postinkantajaakaan.
Isoveljen ja Isosiskon opettajat saavat tänä vuonna kiitoksena koulutarvikkeita kehitysmaihin ja Pikkusiskon tarhantädit saavat kaksi lapiota kehitysmaihin. Sopivat jotenkin teemaan mukavasti ja ovat yleishyödyllisiä.

*

Taidan lähteä kotiin mököttämään. Ja jännittämään työsoppariani.