naperoiden päiväkodilla oli eilen naistenpäivän iltakarkelot: salaattia ja patonkia, arpajaiset, kipporware-, meikki- ja tiesmitä esittelyjä, hierontaa, kasvo-, käsi- ja jalkahoitoja, kaikki alueen kaikkien hoitolasten kevätretken hyväksi.
Pääsin paikalle parikymmentä minuuttia virallisen ohjelmanalun jälkeen.
Salaatissa oli paprikaa, joka viimesyksyisen paprikanaiheuttaman kuravatsaepisodin jälkeen on jäänyt tyystin pois ruokailuohjelmistostani. Ei siis salaattia minulle.
Kaikki hoidot oli tietysti varattu, paitsi kello kahdeksalta alkavat tarotkorttiennustukset.
Kekkereiden vetonaula oli arpajaistiski, jonka eteen kasvoi venäläistä leipäjonoa muistuttava hysteerisesti tirskuva ilmestys, arpajaisten päävoittona oli matkalahjakortti. Melkein joka arvalla tuli joku voitto, joten päätin sitten minäkin, varsinainen akuankka kun olen, investoida tähän nimenomaiseen huvitukseen. Ensimmäisellä arvalla voitin korvienkaivelupumpulipuikkopakkauksen. Toinen arpa oli tyhjä. Kolmannella arvalla voitin korvienkaivelupumpulipuikkopakkauksen. Neljännellä arvalla voitin mainoskassin. Viidennellä arvalla voitin korvienkaivelupumpulipuikkopakkauksen.

**

HerraHakkarainenkin oli iltariennoissaan, mikä tuotti elektrakompleksiin ajautuneelle Pikkusiskolle suunnatonta sieluntuskaa. Typykkä istui sängyssään ja huokaili väristellen: "ishä aina peittelee mut". Onneksi ishä ehti kotiin ennen nukkumattia.

**

Ajauduimme herraHakkaraisen eilen päivällisen päätteeksi parisuhdekeskusteluun, lähinnä ruotimaan muiden parisuhteita. Muiden asioita on hyvä sorteerata, omissa se vasta vastusta onkin...
Totesimme myöhemmin illalla telkkarin suoltaessa taustanauhana suomalaista fab5:ta ja pariskunnan romanttista iltaa, että emmepä ole järin yltiöromanttisia ihmisiä. Tässä ohjelmassa suomalainen punasteleva ukkomies antoi puolisolleen myöhästyneenä huomenlahjana silkkisen aamutakin. En oikein tiedä, onko se romanttista. Onko romanttista antaa lahja toiselle vain siksi, että niin on tapana - joku huomenlahja? Onko romanttista antaa toiselle lahja jonka joku muu on valinnut?
Pelkkä ajatus siitä, että törröttäisimme kaksin jossain ravintolassa takkatulen loiskeessa pakonomaisena päämääränä olla romanttinen aiheuttaa ramppikuumetta ja kauhunpuistatuksia.
Sympaattisin muisto hääpäivästämme on sen aamusta, hetkistä ennen kuin lähdimme valokuvaan. HerraHakkarainen oli ujuttautunut pukuunsa kuten minäkin ja siinä vaiheessa ainoa mahdollinen kissankarvaton paikka oleiluun oli kaksiomme kylpyhuone. Siellä annoin herraHakkaraiselle tämän vihkisormuksen.
Mitä hotellisviiteistä ja huomenlahjoista - kunhan elämässä on hitunen farssia tai vähintäänkin komiikkaa.