Olen palannut lähijaksolta verstaalle ja yritän suoriutua sähköpostivuoresta. Masentavaa.
Lähijaksojen totaalinen irtiotto arkimaailmasta (en todellakaan ole pakannut läppäriä mukaani, niin kiire ei minun töilläni ole!) on rentouttavaa. Ja kummallista: vaikka ehdin seurata uutisia ja lehtiäkin, on silti jotenkin ulkopuolinen ja vieraantunut olo. Maailman asiat eivät kosketa, tärkeää on juuri ja juuri vain se, mitä auditorioissa tapahtuu.
Ihan kiinnostava ja haasteellinen lähijakso.
Seuraava onkin jo parin viikon päästä.

*

Toivottavasti vielä muutama päivä pysyttäisiin terveinä! Viikonloppuna on mieluisaa ohjelmaa tiedossa.
Muuten ei mitään meheviä perhe-elämäjuttuja kerrottavana.
Olen nähnyt kummallisia unia, mm. tulevan väitöskirjani aiheen. Enpä olisi arvannut että minulla on salarakkaussuhde venäjän kielioppiin.