käpälärapo:
käsi toimii, mutta jäykistyy helposti. Ehdottomasti oikein paljon parempi.

kirjallisuusrapo:
olen lukenut kaksi kirjaa kolesterolista. (toinen oli aika kehno, en suosittele, enkä edes mainitse sen nimeä) En enää tiedä, mihin uskoa. Enkä tiedä, mitä suuhuni laittaisin - pitäisikö vedellä voita vai kalkkiutuvatko suonet tyystin, vai pitäisikö jatkaa kevytrasvalinjalla ja myrkyttyä kaikista e-koodeista.
Kyllä se on kuulkaa niin, että tieto lisää tuskaa.

lapsi-ja-kriisirapo: Häviämiskriisejä yht. 4 kpl
Isoveljen kriisit (2kpl) hävisi itseään nuoremmalle serkulle Wii-peleissä. Ei siis osaa yhtään mitään, eikä voi näinollen aikuisena päätyä mihinkään ammattiin koska "eihän sellainen työntekijä ole luotettava joka koko ajan vaihtaa työpaikkaa". Amazonin-sademetsäkriisi - koska ne häviävät, eikä asialle voi mitään.
Isosiskon kriisi (1kpl) hänen joukkueensa häviää aina jalkapallossa ja muutenkin harjoitteleminen on ihan tyhmää. Hän lopettaa jalkapallon ja rupeaa soittamaan vaikka rumpuja.
Pikkusiskon kriisi (1kpl) hirvittävän kammottavan ruma lautasliinapidike savilintu on hävinnyt (olen piilottanut sen). Sille olisi pitänyt eilen illalla sanoa hyvää yötä.

Ei-häviämiskriisi: Isoveli inhoaa paitoja, joissa on napit. Sekä melko monia vaatekappaleita joissa on vetoketjut. Yritin tsempata häntä napittamisessa, että sitten aikuisena professorina osaa.
No ja höh! Kun hän on professori, ei hän käytä nappipaitoja, vaan ihan tavallisia paitoja.
- vaan entä jos hänestä tuleekin astronautti? Kyllä siinä puvussa nyt ainakin on napit.
- no ei, kun sinne vaan mennään sisälle, suih!
- mutta täytyyhän siinä olla (intän kivenkovaan), jos vaikka avaruuskävelyllä satuttaa polvensa ja siihen täytyy laittaa laastari. Ei sitä pukua voi kokonaan riisua.
- Hölmö! ei avaruudessa voi mihinkään kompastua kun leijuu painottomassa tilassa.

Että se siitä pedakoomillisuudesta sitten tällä kertaa.

*

ajattelin, että tänä vuonna olen tosi tunnollinen ja listaan ylös kaikenlaisia lukemiani kirjoja. Höh ja pöh! En kertakaikkiaan jaksa pitää kirjaa siitä, mitä olen lukenut.
Mutta tässä kuitenkin jotain, satunnaisen oudossa järjestyksessä ja ilman sen kummempia arviointeja. Kaikista näistä olen jotain saanut irti, pohdiskellut, nauttinut, nauranut, itkenyt, ihmetellyt, oivaltanut, oppinut... voiko sen enempää vaatiakaan?

Kirsti Ellilä: Naisen tuoksu
Uffe Ravnskov: Kolesterolimyytti
Moniuskontoinen koulu oppimisympäristönä
Jan Parker: Sisaruussuhteet, kilpailua ja rakkautta
Timo Montonen: Kirjoita tarinasi
Jane Green: Kirjaflirttiä
Fibromyalgia for dummies
Ulla-Carin Lindquist: Ken voi airoitta soutaa
Roope Lipasti: Pihalla. Erään remontin anatomia
Susanna Linna: Simpukankuorelta kotiin. Matkani Santiago de Compostelaan